Tämä tuntuu muodostuneen joka vuotiseksi perinteeksi, vuodattaa haikeat hyvästit kivalle kesälle blogiin... Mutta tottahan se on, jokainen kesä on ainut laatuaan. Siinä vaiheessa kun lomasta on viikko jäljellä alkavat puntit tutista. Mihin se loma on hujahtanut näin nopeaan? Vastahan se alkoi.
Niinpä niin... Mutta taas on aika aloittaa uusi vuosi tutusti koulun penkissä, tällä kertaa lukion kakkosluokkalaisena. Kirjat on hankittu ja todistus etsittynä, mutta "henkinen valmistautuminen" ottaa aikaa. Ainakin ekan viikon, kunnes pääsee taas kiinni rutiineihin.
Ainahan kouluun paluu loman jälkeen on ihan yäk eikä opiskelu voisi kiinnostaa pätkän vertaa, mutta on se kiva nähdä ihmisiä taas pitemmän tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia - ehkäpä itselleni se tarkoittaa myös säännöllisempää päivärytmiä, loman aikana kun ei ole mitenkään tavatonta että kukkuminen internetin ihmemaassa ja flipperiä pelaillessa saattaa venähtää yön pikkutunneille... ja sitä myötä herääminen viivästyy iltapäivän puolelle. On se kyllä sinänsä ihan rentouttavaa, saan itse päättää päiväohjelmasta. Tiedostan sen että kauniit päivät menevät hukkaan Höyhensaarilla, mutta kiitän ylempää tahoa unenlahjoistani.
Lomaan on mahtunut kaikenlaista... päällimmäisenä mielessä on ehkä loman alussa tehty Saksan-matka. Saksa on kyllä ihan parhautta, sinne menee aina mielellään uudestaan. Sitten tulevat tietenkin kesän piknikit! Mukava että pidetään tällaisia pienimuotoisia miittejä hyvässä seurassa ja säässä (Rihannan ja muiden säestyksellä). Kiitos kaikille asianosaisille. Niinpä niin, päivääkään en vaihtaisi pois ja lisää mokomia sisällyttäisin mieluusti lomaan, mutta minkäs teet.
Mutta yksi asia josta älkää minua muistuttako: miltä tuntuu herätä keskellä pimeintä talvea 8:ksi kouluun vain huomatakseen kello neljä iltapäivällä että ulkona on taas pimeää ja räntää sataa vaakatasossa... ja meikäläinen on tietysti pyöräillen koulussa. "Ai niin, nyt on maanantai ja meillä on kaksoistunti matikkaa..."
