Joulu tuli ja melkein meni

Taas oli se aika vuodesta kun koulusta on pieni tauko ja kaikki voivat rauhoittua (tai riippuen ihmisestä ehkä stressaantuakin) kaiken jouluisen äärellä. Ruuat, kuusi, koristeet… kaikki ne ovat taas esillä. Myös lahjat pitää lisätä listaan.

Mitä sain tänä vuonna? Lahjojen listalla ei ole niin järisyttävän mielenkiintoisia kohteita kuin viime vuonna, tämän vuoden lahjat olivat ennen kaikkea käytännöllisiä. Lakanat, villasukat ja hanskat tulevat kaikki tarpeeseen. Erikoismaininnan saa autoon tarkoitettu jääraappa, jossa on kiinteänä osana huovutettu "hanska". Tämän yhdistelmän tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta idea on sympaattinen ja toteutettu hienosti.

Jouluna saa kyllä ihan konkreettisten lahjojen lisäksi yleensä myös "taloudellista tukea". Tänä vuonna päätin hyödyntää tuota tukea heti ja tehdä omat joululahjaostokseni: tilasin itselleni parin Genelecin 6010A -kaiuttimia, joista olen kovasti viime aikoina haaveillut. Pääsin syksymmällä Hifimessuilla kuuntelemaan näitä, ja äimistyin totaalisesti siitä, miten noin pienistä kaiuttimista voi lähteä noin iso ja laadukas ääni. Kuunteluhuone oli iso ja siellä oli paljon ihmisiä, mutta kaiuttimet ottivat tilan haltuun ja täyttivät sen erinomaisesti. Sitä odotellessa.

Mutta palataan siihen jääraappaan, miksikäs minä tuollaisen autoon tarkoitetun lahjan oikein sain? No, tässä vajaat puolitoista kuukautta sitten kävi sellainen insidenssi että kävimme hakemassa minulle Saksasta auton… Auto on musta Volkswagen Golf vuosimallia 2001. Se on nyt ihka oma auto, enkä voisi olla tyytyväisempi. Se on hintaisekseen merkillisen hyvin varusteltu ja todella vähän ajettu. Golf on helpottanut merkittävästi omaa elämääni - se on lisännyt mahdollisuuksia liikkua paikasta toiseen. Autoilun varjopuolet on kuitenkin tullut huomattua: bensiini on hinnoissaan ja on veroja, vakuutuksia ja sen sellaista. Hyödyt ovat kuitenkin kiistatta haittoja suuremmat.

Viimeksi oli muuten puhetta syksyn YO-kirjoituksista. Miten menivät? Ilokseni totean että englanninkokeesta napsahti L. Ensimmäinen ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeinen sellainen.

Mutta nyt rauhoitutaan taas joulun äärelle - kenellä sellainen mahdollisuus vielä on!

Syyskatsaus

Ruska on etelässä värikkäimmillään, abivuoden toinen jakso alkoi, englannin YO-kirjoitukset takana, kutsunnat edessä ensiviikolla.

Toiseksi viimeistä jaksoa tässä nykyisessä opinahjossa siis viedään ja kyllä tämä vielä ihan samalta opiskelulta maistuu kuin ennenkin, mitä nyt kursseja on hieman normaalia vähemmän, penkkarivalmistelut on aloitettu ja matematiikka loppui! Olo on ylihelpottunut, vaikka integraalikurssi näyttääkin hieman harmillisesti nyrpeää nelosta. En nyt tiedä jaksanko käydä tekemässä uusiksi sen kokeen, koska sen kyllä saa jättää tuolla lailla jos haluan, mutta on tässä aikaa miettiä vielä.

Kirjoitin englannin nyt syksyllä pitkänä ja pakollisena. Koe meni melkeinpä toivotusti, tulos sijoittuu todennäköisesti johonkin E:n ja L:n rajamaille, joten tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa kumpi sieltä on tulossa. Jälkimmäistä tietty toivotaan.

Olen katsonut vähän Star Trekkiä. Leimauduin nyt heti varmasti hirveäksi trekkeriksi, mutta siitä ei kyllä ole kysymys, en ole säntäämässä hankkimaan Enterprisen pienoismalleja tai muutakaan ilmiöön liittyvää krääsää… Tähän ajauduin siksi koska suunnittelin hankkivani Star Trek: The Next Generation -flipperin, ja päätin ottaa selvää sen taustoista - täytyy myöntää että olen viihtynyt… flipperin hankinta on kyllä vielä puolitiessä, mutta toivottavasti ei kovin kauaa.

Magnificent

Eilen oli SE päivä, 20. elokuuta, kun U2 veti ensimmäisen kahdesta Helsingin keikastaan. Itse olin mukana paikan päällä onnekkaan sattuman ansiosta ja voi jessus, onneksi olin!

Ylläolevassa kuvassa (otettu uskollisella iPhone 1:lläni) yhtye esittää parhaillaan kappaletta City of Blinding Lights, joka on yksi suosikkikappaleistani. Kuten kuvasta voi hieman päätellä, U2 360° -kiertueella lava on erittäin suuri ja tavallisesta kaavasta poikkeava, ihmisiä nimittäin on joka puolella sen ympärillä ja yhtyeen voi nähdä joka suunnasta. Lavarakennelman suuruudesta kertoo se, että yläosan pystyi helposti näkemään Olympiastadionin ulkopuolelta.

Sen sijaan se mikä kuvasta ei käy ilmi (vaikka voisi luulla) on se, miten upea show kaikenkaikkiaan oli. Valaistus ja lavan keskeltä roikkuvalle pyöreälle LED-näytölle ilmestyvät kuvat oli kaikki mietitty viimeisen päälle - siinä ei voinut muuta kuin antautua täysin henkeäsalpaavan audiovisuaalisen kokemuksen vietäväksi. Jos tämä on näyttänyt videoissa hienolta, "upea" saa aivan uuden merkityksen kun sen näkee livenä omilla silmillään.

Täytyy sanoa että Bono ja muutkin yhtyeen jäsenet olivat hyvin vireessä, paremmin kuin useissa näkemissäni taltioinneissa. Sen verran on tunnustettava etten ole kuunnellut niin paljoa U2:sta ennen keikkaa että olisin edes etukäteen tuntenut jokaista kappaletta, mutta se ei haitannut yhtään.

Tanskalaisista otettiin sen verran mallia että yhtye toivotettiin tervetulleeksi Suomen lipun värein. Kentällä olevat huiskuttivat valkoisilla liinoilla (tai mitä sitten olivatkaan) ja katsomossa olleet sinisillä. Toinen erityinen hetki koettiin konsertin loppupuolella, kun kaikki valot lavalta sammutettiin ja tunnelmaa luomassa olivat ainoastaan yleisön tuhannet ja taas tuhannet hehkuvat matkapuhelimet. Bono kuvasi sitä Linnunradaksi.

U2 360° oli aivan erityinen elämys joka ei unohdu, enkä ole ainoa kuka näin ajattelee. Keikkaa on kokonaisuudessaan vaikea tiivistää vain yhteen sanaan, mutta jos se on tehtävä niin on vain yksi vaihtoehto.

Magnificent.

Kesä kallistuu syksyksi. Ääh?

Aletaan olla siinä vaiheessa kesää kun voidaan puhua loppukesästä. Se tuntuu aina niin kovin haikealta eikä sitä senhetkistä kesää haluaisi päästää karkaamaan mihinkään. Sinne se kuitenkin aina menee ja sitten odotellaankin jo seuraavaa.

Minulla on vielä viikko jäljellä kesätöitä Haminan kaupungilla, kaksi viikkoa on jo takana. Töiden jälkeen ei harmillisesti jää enää edes lomaa, koska koulu alkaakin jo heti siitä seuraavalla viikolla. En kuitenkaan suuremmin valita, vaikka tänä kesänä onkin tullut lomailtua vain kokonaiset neljä viikkoa. Ei sillä, enemmänkin olisi kelvannut.

Raha on kyllä tullut tarpeeseen ja tulee edelleen: tilasimme kimpassa kaverin kanssa Englannista Applelta iPhone 4:t Suomen hintojen paljastuttua kohtuuttomiksi. Näiden pitäisi saapua muutaman viikon sisällä. iPhonen lisäksi kukkaroa tulee oletettavasti keventämään flipperin hankinta, jonka ajankohdasta ei vielä ole tarkempaa tietoa. Kumpaa odotan enemmän? Jaa-a, veikkaanpa että aika tasan menevät tässä suhteessa.

Täytin heinäkuussa 18, eipä tunnu juuri erilaiselta kuin aiemminkaan. Sain pari pulloa skumppaakin lahjaksi, mutta niihin en ole absolutistina koskenut. Mieluisampi oli Tokinan 100 mm makro-objektiivi Nikon-järjestelmääni, jolle on kyllä ollut tarvetta ja olen parin viikon testijakson perusteella siihen erittäin tyytyväinen. Ajokortti ei ole vielä hallussa, olen kirjallisissa käynyt ja ne on saatu myös läpi, mutta inssiin pääsemistä jarruttaa liukkaanajo, joka on vielä käymättä ja sitä ei ole toistaiseksi onnistuttu varaamaan.

MacBook Pro on ollut jo kolme viikkoa huollossa eikä Tectorista ole vastattu sähköpostiini. Ollaanko siellä lomalla vai mitä, siitä en tiedä, mutta mitään koneesta ei ole kuulunut ja alan pikkuhiljaa ihmettelemään ja huolestumaan, koska haluaisin sen jo takaisin.

Tässä kuussa on muuten vuorossa myös U2:n keikka Helsingissä! Se tulee varmasti olemaan upea.

Kesä! + Sveitsi-Saksa!

Vihdoinkin se on virallisesti alkanut, tai alkoi itse asiassa jo kaksi päivää sitten. Pitkä kouluvuosi lukion toisella luokalla on nyt lusittu ja ansaittu kesäloma päällä! Nyt täytyy sitten toivoa lämpöisiä ilmoja ja vaikka lämpöisiä vesiäkin, viime kesänä talviturkin heittäminen venähti heinäkuulle asti. Kavereitakin toivottavasti näkee, ja miksei näkisi.

Kyllä varmasti tämänkin loman lopussa valitan miten loma kului ihan liian nopeasti.

BTW, olen autokoulussa. Ajaminen on hurjaa!

---

Tänne on unohtunut myös raportoida eräästä mahtavasta jutusta, joka tapahtui huhti-toukokuun vaihteen tienoilla. Käytiin nimittäin lyhyen saksan porukassa Sveitsissä ja Saksassa! Reissu oli huikea ja kerrassaan ikimuistoinen InterRail-rundi, jota oltiin valmisteltu jo melkeinpä vuoden ajan.

Matkalla pääsi todella kokemaan junamatkailun ihanuuden (Deutsche Bahnin ICE-juna, 290 km/h), näkemään kauniita maisemia ja ennen kaikkea käyttämään saksan kieltä.

Matka suuntautui Ruotsin ja Tanskan kautta ensin Saksan läpi Sveitsiin Luzerniin, joka oli todella kaunis kaupunki. Siellä vietettiin muutama päivä, joista yhtenä käytiin Jungfraulla. 3,5 km korkeudessa piti liikkua tavallista hitaammin koska ilma oli niin ohut.

Sveitsin jälkeen toinen matkan pääkohteista oli Saksassa Dresdenin lähellä sijaitseva Kamenz-niminen pikkukaupunki. Siellä asuttiin perhemajoituksessa, mikä tarkoitti intensiivistä saksan kielikylpyä jokaiselle. Yllättävän hyvin taidettiin kaikki tulla ymmärretyiksi! Ohjelmaa olivat saksalaiset suunnitelleet kaikenlaista, vierailtiin paikallisessa lukiossa ja kahtena päivänä Dresdenissä, jossa oli kaupunkikierrosta ja vapaata aikaa.

Reissu oli todellakin niin mahtava, että kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että takaisin Suomeen ei haluttaisi lähteä. Etenkin, kun Keski-Euroopassa oli jo lähes kesä, ja Suomessa oli satanut edellispäivänä räntää...

Armeija-asiaa

Mistä tietää, että täyttää tänä vuonna 18? No siitä, että postilaatikkoon kolahtavat Puolustusvoimien kutsuntapaperit. Myös minulla tilanne oli tämä, ja paperit ovat seisseet pöydän nurkalla siitä lähtien. Aluksi sysäsin asian sivuun - armeija ei tuntunut ollenkaan mukavalta ajatukselta. Vähitellen kuitenkin alkoi iskostua mieleen että sinnehän on kuitenkin mentävä, kerran tässä asevelvollisia ollaan, ja niinpä viime päivinä olen ahkerasti pohtinut vaihtoehtojani. Välillä mielessä kävi myös, että jos armeija tuntuu ylivoimaiselta ajatukselta, voin tietenkin hakea siviilipalvelukseen.

Nyt olen kuitenkin saanut itseni vakuutetuksi siitä, että vaikka armeijaan meno ei tunnukaan miellyttävältä ajatukselta, siitä on aivan turha kehittää itselle minkäänlaista "fobiaa". Helpompi se on hoitaa kunnialla läpi, riippumatta siitä kuinka pitkään siellä sitten joutuukaan olemaan. Se kun on hyvin pitkälti automaattista, koska perusoletus on että sinne mennään. Olen myös pakottanut itseni ajattelemaan enemmän armeijan hyviä puolia. Siellä tulee varmasti tutustuttua uusiin ihmisiin, kunto kohenee ja tekemisen puutteesta ei ainakaan tarvitse kärsiä.

Enää kysymykseksi omalla kohdallani oikeastaan jää, että missä haluaisin palveluksen suorittaa. Hamina on varmasti hyvä vaihtoehto. Koska itse siellä asun, sen tunnen hyvin ja näin homma varmasti osaltaan helpottuisi - pystyisi keskittymään siihen varsinaiseen tekemiseen sen sijaan, että pitäisi oppia myös tuntemaan vieras paikkakunta. Se onkn sitten avoinna, toteutuuko tämä toive loppupeleissä. Kaikkeen on tietysti varauduttava, mutta ensisijaisesti lähelle.

Musiikkiuutuuksia: Poets of the Fall

Poets of the Fall julkaisi tämän viikon keskiviikkona neljännen albuminsa Twilight Theaterin. Koko päivän sitä kuumeisesti odottelin ilmestyväksi iTunesiin, vaikka pahinta puutetta onneksi lievitti mahdollisuus kuunnella koko levy Levykauppa X:n sivuilla. Haminasta fyysistä levyä oli joka tapauksessa turha kuvitella löytävänsä heti julkaisupäivänä.

Alkuyöstä olin tietysti vielä hereillä ja useammatkin pikkulinnut lauloivat silloin että levy on nyt ladattavissa. iTunesiin tietysti piti suunnistaa heti ja laittaa uutuus valumaan. Nyt kun kappaleita on fiilistelty melkeinpä kaksi päivää, täytyy taas todeta että levy on kaikkien eurojen arvoinen.

Aiemmin julkaistu single Dreaming Wide Awake lupasi hyvää, ja sen perusteella olisin voinut hankkia levyn jopa kuulematta sitä ensin. Twilight Theater on selvästi Poets of the Fallin parhaimmistoa, mikä on minusta hienoa koska Revolution Roulette (kolmas albumi) taas ei aivan yltänyt kahden ensimmäisen levyn tasolle. Tässä tuntuu vaan olevan kaikki niin kohdallaan kuin voi olla. On yhdistelty hidasta ja nopeaa, ja sointi on kerrassaan upeaa. Selkää pitkin menevät kylmät väreet War-kappaleen kertosäkeen aikana.

Poets-fani minussa on taas tyytyväinen ja fiiliksissä pitkän aikaa.

Wanhoja ollaan!

Jep jep, niitä ollaan nyt! Tai oikeastaan ollaan oltu jo torstaista lähtien, kun abit ottivat ja häipyivät koulusta riehakkaasti rekkojen kyydissä.

Perjantaina olivat tietysti Wanhojentanssit joihin oltiin kokonaisen kurssin ajan harjoiteltu. Tietysti jännitti vähän aamulla mutta siitä se sitten lähti kun päästiin/jouduttiin (miten sen haluaa laittaa) lattialle pyörähtelemään. Onneksi kaunis tanssiparini varasti huomion joten ihan kaikki töppäykseni eivät varmaan näkyneet! Päivä- ja iltanäytösten välissä oli vielä aikaa käydä Rossossa herkuttelemassa... nom!

Samana iltana suunnattiin sitten Sammontalolle Karhulaan - jatkoille tottakai. Siellä itse ainakin lämmitin enimmäkseen penkkiä eräässä nurkkapöydässä (paitsi että kävin kyllä notkumassa lattialla Rihannan Disturbian tahtiin), mutta sehän ei tarkoita etteikö ollut hauskaa...

"Vi ska dricka hela natten alkohol! Vi ska dricka hela natten alkohol! Vi ska uppa hela natten vi ska dricka inga vatten vi ska dricka hela natten alkohol!" ("Jos sull lysti on...")

Kyseenalaisesta laulusta huolimatta olin kyllä täysin jaffalinjalla jatkoilla, kuten tavallista.

Koko päivä oli kerrassaan upea kokemus, todellista juhlahumua pukuglamourineen, eikä se varmastikaan jättänyt ketään meistä Wanhoista kylmäksi. Oli vaan niin mahtava kun kaikilla oli kivaa ja puhallettiin yhteen hiileen päivän onnistumiseksi. Kiitokset siitä kaikille! Hieno juttu on myös se että päivästä jäi kasapäin kymmenien kameroiden tallentamia kuvia muistoksi.

Mutta ei se tietenkään loppunut tansseihin tai jatkoihin. Minä ja monet muut HaLun Wanhat odotetaan jo ihan malttamattomina huomista lähtöä risteilylle! Siitä tulee jotain niin parasta!

Tervetuloa uudelle vuosikymmenelle

Otsikko sen sanookin. Tämä on varmaan ensimmäinen uusivuosi kun ei ole oikeastaan mitään kummallisempaa sanottavaa, mikä on sinänsä ironista koska tunti sittenhän vaihtui vuosikymmen. Varmaankin minun kuuluisi hieman kertailla sen tapahtumia...

Itselleni isoimpia viime vuosikymmenen tapahtumia? Yhtenä täytyy kyllä mainita siirtyminen Mac-kantaan, joka tapahtui vuonna 2006. Muutoksena se ei ollut iso koska olin siihen hyvin valmistautunut, mutta se on tuonut mukanaan suuren määrän kaikkea hyvää. Ensimmäistä kertaa itse tietokone ei ole ollut esteenä sille mitä olen halunnut sillä tehdä. Olen verkostoitunut ja tutustunut uusiin ja mukaviin ihmisiin, joita tuskin tuntisin nyt ilman tätä vaihdosta. Konekanta on ehtinyt vähitellen uusiutua, yksi osanen kerrallaan, kuten myös käyttöjärjestelmä (Tiger, I miss you), mutta sama Mac se on edelleen vaikka eri hahmossa esittäytyykin. Kuulostipa löperöltä... mutta tuo on niin jotain sellaista jota voisin sanoa :D

Toinen suuri asia joka on tapahtunut, ei ole ollut kovin mieluinen, ainakaan alkuun. Se on ollut vanhempien eroaminen, joka tapahtui 2008. Aluksi se oli hirvittävä shokki, että mikä nyt eteen. Äiti muutti etäälle, onneksi ei kovin kauas, mutta silti. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin lähtivät rullaamaan ja ihmiset, joihin tämän myötä tutustuin ovat aivan ihania ja minusta on todella mukavaa tulla toimeen. Täällä isänkin luona on nykyään paljon helpompaa kun vanhemmat eivät kaikesta kinastele kuin pienet lapset leluista hiekkalaatikolla. Välillä koko homma on ollut yhtä sirkusta, mutta olen hyvin tyytyväinen että se aika on takana.

Mitä sitten tälle juuri alkaneelle vuosikymmenelle? Jaa-a. Tuntuuhan se vuoden ja vuosikymmenen vaihdos samalla kertaa tavallaan aika isolta, mutta kun oikein mietin niin miksipä sitä sen kummemmin vatvomaan - aika kuluu ja elämä jatkuu kuten tähänkin asti. Ratkaisevaa aikaa oman tulevaisuuden kannalta se tulee kuitenkin olemaan, siitä olen aivan varma. Ja tämä vuosihan alkaa toivottavasti flipperin merkeissä (eli ei voisi alkaa paljon paremmin)!

Vielä yksi asia! Ei sovi unohtaa musiikkia. En voisi todellakaan elää ilman sitä. Vuoden 2009 viimeinen kuulemani kappale oli Coldplayn Viva la Vida. Se ei ollut tietoinen valinta, mutta tuntuu jollain tavalla hienolta että juuri se oli viimeinen ("eläköön elämä"). Vuoden 2010 ensimmäinen biisi taas oli mikäs muukaan kuin Rihannan Umbrella. Tarvinneeko tätä kummemmin perustella..?