Aiemmin kerroin mahdollisista vaihtoehdoistani kuoleman porteilla käyneen Nikon D80:n seuraajaksi. Kameran rikkoutumisesta seurasi useamman kuukauden uuvuttava mittelö Sony A7 III:n ja Nikon Z 6:n välillä, Canon EOS R:n karsiuduttua pois alkumetreillä. Katsoin tuntikaupalla arvosteluja, mielipiteitä ja vertailuja YouTubesta ja katselin teknisiä tietoja, enkä tuntunut olevan yhtään lähempänä ratkaisua, mutta hypisteltyäni molempia valinta selkeytyi, Nikonin eduksi. Nyt olen elänyt Z 6:n kanssa jo viisi kuukautta, ja ajattelin kerrata vähän tähänastisia fiiliksiä.
Jo ensimmäisen kerran ottaessani Nikon Z 6:n käteeni messuilla totesin, että tässä se nyt on. Kamera tarjoaa Nikoniin tottuneelle tutuntuntuisen, mukavan ja vankan otteen. Kahva on Sonya selvästi syvempi ja oma käteni halaa sitä tiukasti, mutta toisaalta koko on hyvin lähellä D80:ä. Tämä ja D80:sta tutut valikot ovat mainio yhdistelmä.
 |
| Kaukaiset sisarukset. Vertailun vuoksi D80:ssa (oik.) on 18-135 mm kittilinssi kiinni, vaikka harvemmin sitä tuli käytettyä viime vuosina. |
Tärkeimmät uudistukset D80:een tottuneelle ovat etsinjärjestelmä, automaattitarkennus, uusi objektiivikiinnitys, kuvanvakain ja video-ominaisuudet. Näistä lisää seuraavaksi.
Suurin muutos vanhaan varsinaisessa kuvanotossa on optisen etsimen vaihtuminen sähköiseen. Nimenomaan optinen etsin oli se, joka sai minut alunperin ihastumaan järjestelmäkameroihin, mutta muutos on ollut yllättävän kivuton. Z 6:n etsin on suuri, kirkas ja erittäin tarkka. Nopeasti pääsin jyvälle sen hyödyistä. Valotuksen onnistumisen näkee jo ennen laukaisimen painallusta. Käsintarkennus on suorastaan lastenleikkiä ääriviivakorostusten (focus peaking) ja zoomaustoimintojen ansiosta. Asetuksia voi tehdä suoraan etsimessä. Joustavaa!
Vastaavasti peilittömyys tarkoittaa, että kuvia voi ottaa ilman kompromisseja myös kallistettavasta LCD-näytöstä tähtäillen. Tähän tottuminen vei oman aikansa – D80:ssa ei ole minkäänlaisia live view -ominaisuuksia, joten jos on haluttu kuvia matalalta, niin matalaksi on pitänyt mennä. Alkuun tämä ominaisuus tahtoi unohtua, joten tuli jopa tarpeettomasti pyllisteltyä eri paikoissa.
Automaattitarkennus on iso puheenaihe aina, kun vertaillaan peilittömiä kameroita. Jokainen niistä on kuitenkin valtava harppaus peilikameroista, tarkennuspisteitä on huomattavan paljon ja ne on ripoteltu lähes reunasta reunaan. Z 6:n tarkennusjärjestelmä ei ole markkinoiden paras, se titteli kuuluu Sonylle, mutta omiin tarpeisiini se on ollut riittävä, mitä tulee osumatarkkuuteen ja nopeuteen.
Uusi järjestelmä toi mukanaan uuden Z-linssikiinnityksen. Z 6 hyväksyy adapterin kanssa aiemmat F-kiinnityksen objektiivit. Lähes pysyvästi FTZ-adapterissani on kiinni Tokinan 100 mm f/2,8 makrokakkula, jonka automaattitarkennuksen puutetta tässä yhdistelmässä kompensoivat Z 6:n aiemmin mainitut mainiot käsitarkennusavustimet.
Tulevaisuus on kuitenkin selvästi uusissa Z-kiinnityksen linsseissä. Z 6:a saa 24-70 mm f/4 S -kittinä, jolla aloitin. Seuraavaksi lisäsin kokoelmaan 50 mm f/1,8 S:n muotokuvia varten ja vähän myöhemmin 14-30 mm f/4 S:n, koska ultralaajakulmahammasta kolotti niin tuhottomasti ja Kiinan matka oli edessä (siitä ehkä lisää joskus toiste).
Kaikki nämä uudet Z-järjestelmän linssit ovat suhteellisen kompaktista koostaan huolimatta huomattavan hyviä, ja se toki näkyy hinnassa. Kuvat ovat veitsenteräviä reunasta reunaan jo suurimmasta aukosta alkaen, mikä oli etenkin 50 mm tapauksessa itselleni maailmoja avaava kokemus, koska klassisen F-kiinnityksen AF-D -versio kyseisestä polttovälistä on täysin terävä vasta f/2,8:lle himmennettäessä. Nyt olen surutta antanut mennä f/1,8:lla aina kun on siltä tuntunut (ja se on usein), eikä laadussa ole moitteen sijaa. "S" on Nikonin mukaan Z-järjestelmän premium-sarja. Kaikki tähän mennessä julkistetut linssit ovat olleet S-sarjaa, joten vielä ei ole tiedossa, miten ei-S-sarjalaiset vertautuvat hinnan ja laadun suhteen.
 |
| Kesy orava. Nikkor Z 50 mm f/1,8 S, 1/200s, f/1,8, ISO 200. |
Kuvanvakain. D80:ssä ei ollut sisäänrakennettua kuvanvakaajaa, ja yksikään linsseistäni ei ollut vakautettu versio. Z-järjestelmään Nikon teki rohkeasti perinteistä huolimatta kennon liikutteluun perustuvan vakaajan (toisin kuin Canon), joten se toimii kaikkien linssien kanssa, ja se on mahdollistanut minulle uusia asioita. Otin Kiinaan mukaan vanhasta tottumuksesta jalustan hämäräkuvausta ajatellen, mutten käyttänyt sitä kertaakaan. Huomasin, että kinokoon kennon suuri herkkyysalue sekä kuvanvakain yhdessä mahdollistavat hämäräkuvauksen aivan loistavasti käsivaralta, joten kuvat Shanghain Huangpu-joen toisella puolella kimmeltävistä pilvenpiirtäjistä syntyivät ilman mitään esivalmisteluja.
 |
| Huangpu-joki, Shanghai. Nikkor Z 14-30 mm f/4 S, 14 mm, 1/13s, f/5,6, ISO 800. |
Entäpä video? Sekakäyttäjälle kamera sopii hyvin, koska valokuva- ja videotilojen välillä vaihtamiseen on oma kytkin, ja se muistaa kussakin tilassa käytössä olleet asetukset – ei siis tarvitse huolehtia joka kerta siitä, että suljinajan muistaa asettaa oikeaksi. Lisäksi U1-U3 -moodeihin voi tallentaa eri asetuksia – itse olen laittanut niihin hidastusvideon asetukset, joten vaihtaminen normaalista hidastusvideolle on yhden rullankieräytyksen päässä.
Video-ominaisuudet olivat yksi syy valintaan Sonyn A7 III:n yli: Sonyssa joutuu asettamaan kameran PAL- tai NTSC-tilaan, mikä määrittää sen, mitkä kuvataajuudet ovat käytössä, ja tilojen välillä vaihtaminen vaatii kortin formatointia, mikä on täysin absurdia. Z 6:ssa tällaista valintaa ei tarvitse tehdä, vaan kaikki mahdolliset videoformaatit ovat aina valittavissa – voin siis kuvata sekaisin esimerkiksi 4K 25 kuvaa sekunnissa sekä 1080p 120 kuvaa sekunnissa, mikä on todella joustavaa. Vielä tänä vuonna on luvassa laiteohjelmistopäivitys, jolla HDMI-liitännän kautta saadaan ulos 12-bittistä raakavideota Atomos Ninja V -tallentimeen – yllättävänkin kykenevästä kamerasta on siis kyse. Myös sisäisesti tallennettu video on ollut riittävän nättiä tarpeisiini.
Tunnen kääntäneeni hankintaprosessin aikana kaikki kivet, useampaan kertaan. Kaikki tämän hintaluokan peilittömät kamerat ovat todella hyviä, mutta täydellistä kameraa ei ole. Kaikilla on hieman eri vahvuutensa ja heikkoutensa. Stressasin todella paljon etukäteen, teenkö nyt oikean valinnan, valitsenko sen oikean kompromissin itselleni. Tätä eivät helpottaneet videot, joissa milloin kukakin "influensseri" kertoi päättäneensä vaihtaa johonkin toiseen runkoon tai jopa toiseen järjestelmään, aivan kuin lakanoita vaihdetaan, milloin minkäkin pienen teknisen yksityiskohdan takia.
Tekniset tiedot kertovat kamerasta paljon, muttei sitä, mistä kamerasta itse eniten nauttii. Voin käyttää aikaani jossittelemiseen vaikka siitä, miten paljon parempi Sonyn automaattitarkennus on ja miten paljon suurempi valikoima linssejä sille löytyy, tai sitten voin olla ulkona nauttimassa Z 6:lla kuvaamisesta ja siitä, miten hyvin sen automaattitarkennus oikeasti toimii. Ja kunhan itselle mieluisat ja tarpeelliset kakkulat löytyvät, mitä muuta väliä itse kuvaajan näkökulmasta on sillä, mitä linssejä on saatavissa?
Totuus on, että harva meistä kuitenkaan vertaa jatkuvasti kameroita toisiinsa, ja kaikilla niistä saa mainioita kuvia. Tärkeintä on löytää se, joka tuottaa eniten iloa. Itse koen, että Z 6 on juuri se näistä pöydällä olleista vaihtoehdoista. Se on kaikessa riittävän hyvä ja on vienyt valokuvauksen ilon minulla aivan uudelle tasolle, siitäkin huolimatta, että sillä on isot saappaat täytettävänään: D80 on nähnyt niin paljon maailmaa ja sillä on otettu niin paljon ikimuistoisia otoksia, että voin vain toivoa, että pystyn antamaan Z 6:lle yhtä paljon ikuistettavaa.
 |
| Kärryillä. Nikkor Z 50 mm f/1,8 S, 1/640s, f/1,8, ISO 125. |
