Star Trek Into Darkness

Loppusyksystä intissä ollessani alkoi tihkumaan tietoja uudesta Star Trek -elokuvasta. Star Trek Into Darkness -sanaleikillä nimetty, J.J. Abramsin ohjaama pätkä tulisi teattereihin alkukesästä 2013, ja nähtyäni trailerit tiesin, että se on pakko käydä katsomassa.

Elokuvan juliste (Yhdysvallat)

Ensi-ilta monessa Euroopan maassa oli 9.5. ja Yhdysvalloissa 16.5. Suomessa ensi-ilta on kuitenkin vasta 5. kesäkuuta. Odotus tuntui jo sietämättömältä, mutta huomasin, että yksi ennakkonäytös on ennen sitä: Helsingissä Tennispalatsissa 26.5. Menimme sinne muutaman kaverin porukalla, ja olihan siellä muutama muukin innokas: reilut 700 paikkaa käsittävä ykkössali pakkautui aivan täyteen.

En väitä, että osaisin kirjoittaa elokuva-arvosteluja, mutta ajattelin että kertaan vähän omia fiiliksiä tästä 12. Star Trek -elokuvasta, joka on jatkoa vuonna 2009 ilmestyneelle, myöskin J.J. Abramsin ohjaamalle ja saman näyttelijäkaartin kanssa tehdylle installaatiolle. Yritän olla koskematta mihinkään sellaiseen, jota ei nähdä trailereissa, koska itse pidän yllätyksistä.

Star Trek Into Darkness on saagan ensimmäinen elokuva, josta on tehty 3D-versio. Sitä ei kuvattu 3D:nä vaan muunnos tehtiin jälkikäsittelynä 2D-materiaalista, mikä kuulosti silloin tällöin elokuvissa käyvän korvaan huolestuttavalta. Pelot osoittautuivat turhiksi: kolmas ulottuvuus oli erittäin luonteva kaikkialla ja toi syvyyttä erityisesti avaruuskohtauksiin. Vedestä nouseva U.S.S. Enterprise oli huikea näky kolmiulotteisena, ja uudistettu poimuajon tehoste näytti myös upealta niin. Yleisesti elokuvan erikoistehosteet olivat ensiluokkaisen hyvin toteutetut ja kauniit.

Enterprisesta puheen ollen, tähtialusta nähdään tällä kertaa enemmän kuin aiemmin niin sisältä kuin ulkoakin, mikä on minusta hienoa. 2009-vuoden leffaa varten nykyaikaistettu ja virtaviivaistettu muotoilu on herättänyt fanien keskuudessa paljon kritiikkiä, mutta minun mielestäni se on kaunis alus.

Elokuvassa on paljon huumoria. En tiedä mikä oli sunnuntain näytöksessä Star Trek -fanien ja "tavallisten katsojien" lukumäärän suhde, mutta tähän salilliseen se tuntui uppoavan hyvin. Suurin osa huumorista onneksi olikin sellaista, jonka ymmärtää kuka tahansa, mutta jotkut makupalat uppoavat lähinnä niille, jotka tuntevat saagan entuudestaan. Monessa paikassa oli viitteitä, ns. pääsiäsmunia ja suoranaisia yllätyksiä, jotka viittaavat alkuperäiseen TV-sarjaan ja sen pohjalta tehtyihin elokuviin. Tämän valossa oli selvää, että kaikesta uudesta ja muuttuneesta huolimatta ollaan edelleen tekemisissä Star Trekin kanssa, mistä kovemman luokan fanit ovat varmasti hyvillään.

Huumorin lisäksi mukana on tunteikkaita ja koskettavia kohtauksia. Parissakin kohtaa huomasin kyyneleen vierähtävän silmäkulmaan, mutta yritin olla sen verran vulkanuslainen etten sentään alkanut vollottamaan teatterissa… se ei ehkä olisi ollut kovin miehekästä. En muista kokeneeni vastaavaa aiempien Star Trek -elokuvien kohdalla.

Entä sitten John Harrison, elokuvan pääpahis? Hän oli ehkä mielenkiintoisin hahmo koko kaksituntisen aikana. Epäilemättä siitä on kiittäminen Benedict Cumberbatchin mainiota näyttelijäsuoritusta, mutta hahmo oli myös käsikirjoitettu mielestäni ansiokkaasti. Etukäteen oli luvattu Harrisonin olevan manipulatiivinen, petollinen ja moniulotteinen - ja nämä lupaukset kyllä pitivät. Oli mielenkiintoista kun joutui jatkuvasti kyseenalaistamaan ja kysymään itseltään: kenen puolelle minun katsojana pitäisi asettua? Useaan otteeseen kuvittelin Harrisonin olevan hyvien puolella. Leffan muista pahiksista ja hyviksistä ei ollut niin suurta epäselvyyttä.

Michael Giacchinon luoma musiikkiraita on jälleen… noh, musiikkia korville. Sinfoniaorkesteri on perinteinen, mutta mukana on myös herkkää pianoa ja menevämpää elektronista musiikkia, mitkä saivat hetkellisesti unohtamaan, että ollaan katsomassa Star Trek -elokuvaa. Viime elokuvasta tuttu, Enterpriseen yhdistetty pääteema on mukana tässäkin, mikä oli ilahduttavaa.

Suomenkielinen juliste.

Elokuva ei missään nimessä ole täydellinen, mutta se ei silti tee siitä yhtään vähemmän mahtavaa elämystä. Ymmärrän, miksi monet fanit sanovat, että se on aiempien elokuvien materiaalista kasaan parsittu tilkkutäkki. Miltä tahansa kantilta katsoo, mukana on paljon sellaista mitä on nähty jo aiemmin, mutta tilkkutäkiksi Star Trek Into Darkness on erittäin harkitun oloinen ja ehjä kokonaisuus - mikään ei varsinaisesti tuntunut asiaankuulumattomalta. Mukana oli kaikki Star Trekin ainekset: pintaa syvemmällä oleva yhteiskuntaan ja ihmisiin viittaava sanoma, joka on relevantti nykyään, tutut hahmot, teknologia… kaikki se vain isompana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin.

Puhumattakaan, että toiminnantäyteisyys piti minut penkkini reunalla jatkuvasti, nauroin, kyynelehdin, ja lopuksi poistuin salista ajatellen, että olin viimeisen reilun kahden tunnin aikana kokenut parasta viihdettä pitkiin aikoihin. Saattaisin haluta nähdä sen uudestaankin… ehkä sitten, kun se ilmaantuu tänne paikallisiin teattereihin kesäkuussa.

Voin suositella muillekin.

Star Trek Into Darkness 3D
www.startrekmovie.fi
2:12
★★★★☆