Hyvää muotoilua #1: Myrskyvarjo

Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa, mutta nyt kunnostaudun taas. Ajattelin aloittaa tänne tällaisen "Hyvää muotoilua" -juttusarjan, jossa epäsäännöllisesti esittelen tuotteita, jotka ovat minua henkilökohtaisesti säväyttäneet muotoilullaan. Inspiraation tähän sain koulusta "muotoilijan työ ja ideointi" -kurssilta, jossa meillä oli juuri tehtävänä etsiä yksi esine, kaluste ja rakennus joka kunkin mielestä edustaa hyvää muotoilua.

Sarjan aloittaa hollantilaisen Senz Umbrellas -nimisen firman lanseeraama Myrskyvarjo. Sateenvarjot kuuluvat kiinteästi syksyn haasteellisiin olosuhteisiin, mutta itse olen pitkään yrittänyt pärjätä ilman sellaista. Omalle sateenvarjolle todellinen tarve on kuitenkin tullut vasta nyt opiskelujen alettua, kun liikun paljon julkisilla kulkuvälineillä, jotka eivät läheskään aina vie ovelta ovelle toisin kuin oma auto.

Tarina Myrskyvarjon taustalla on kiteytettynä myrskyinen viikko, jonka aikana muotoiluopiskelijalta hajosi kolme sateenvarjoa voimakkaan tuulen takia. Hän päätti lopputyönään suunnitella varjon tällaisiin oloihin, mutta ei onnistunut myymään ideaa suurille sateenvarjovalmistajille. Niinpä hän perusti kahden kaverinsa kanssa oman firman, Senzin. Senz tulee sanasta sense = järki, ja sen on tarkoitus kuvastaa tuotetta: se on sateenvarjo, jossa on järkeä.

Senz on ylhäältä katsottuna munan muotoa muistuttava. Varsi ei ole kiinnitetty keskelle varjoa, eli varjo on hieman kapeampi edestä ja leveä takaa. Tämä antaa varjolle aerodynaamisia ominaisuuksia: siitä ei täydy pitää lujasti kiinni, vaan sen on tarkoitettu asettuvan itsestään sopivaan asentoon tuuleen nähden.

Myrskyvarjoa saa eri kuoseissa sekä tavallisena että teleskooppimallisena. Itselleni kokoontaittuvuus oli ehdoton ominaisuus, joten investoin teleskooppimalliin harmaansävyisellä kankaalla. Ilahduttavasti mekanismi ja rakenne on paljon normaalia enemmän luottamusta herättävä: alumiinitangot ovat selvästi normaalia paksumpia ja mekanismin toiminta hyvin sulavaa. Lisäksi Myrskyvarjoa ei vaivaa se perinteinen ongelma, että kangas rikkoutuu tai muuten irtoaa kehikon ulkoreunasta: Senzissä piikkien uloimmat osat ovat jotain elastista materiaalia. Varjo siis lepattaa kovassa tuulessa kuten muutkin sateenvarjot, mutta ei ole siitä moksiskaan.

Tuulesta puheenollen: tuotteen ydinominaisuus on se, että sen on todettu kestävän vahingoittumattomana jopa 80 100 km/h tuulissa (noin 22 27 metriä sekunnissa).

Myrskyvarjon hinta on vähän alle 50 euroa. Se ei siis ole mikään halpa tuote, mutta jos se on yhtään niin kestävä kuin se lupaa olevansa, hinta on helppo hyväksyä. Ilmeisesti se on, koska se on menestynyt hyvin maailmanlaajuisesti ja voittanut useita muotoilupalkintoja. Lisäksi sille myönnetään kahden vuoden takuu, mikä on hieno asia.

Päivitys 07.10.2011 Jokainen nokkansa viime päivinä ulos pistänyt on varmasti saanut osansa sateesta ja kovasta tuulesta. Itse olen ollut suorastaan innoissani tästä, koska olen päässyt kokeilemaan Myrskyvarjoani tositoimissa. Voin todeta, että se toimii juuri kuten on luvattu, asettuen vastatuulessa optimaaliseen asentoon kuin lentokoneen siipi. Haluan myös kumota yllä olevaa väitettä varjon lepattamisesta: Senz ei lepattanut ainakaan näillä tuulilla. Kerrankin oli ilo olla kovassa kelissä!

Klikkaa: www.senzumbrellas.com

Siirtymä

Tästä päivästä alkaen Sörnäinen on taakse jäänyttä elämää. Aamupäivällä kahden tunnin ja vartin jonotuksen jälkeen sain Hoasin toimistosta avaimet Siltamäen solukämppään. Illalla pakattiin tavarat autoon Sörnäisissä ja kuljin niistä ovista ulos viimeisen kerran, vesisateen vihmoessa. Siispä kurssi kohti Siltamäkeä pelonsekaisin tuntein.

Maisemat vaihtuivat nopeasti suurkaupungista vihreäksi taajama-alueeksi. Mieli alkoi kirkastua: miljöö on selvästi ytimen ympäristöä miellyttävämpi. Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Kämpän ovesta sisään astuessa heränneitä fiiliksiä ei kyllä voi hyvällä tahdollakaan kehua miellyttäviksi. Yhteiset tilat ovat niin totaalisen likaiset että ihmettelen onko siellä koskaan siivottu. Lattiat ovat suorastaan mustat, keittiössä on tahroja enemmän kuin laki sallii, jääkaappi ei ainakaan houkutellut pistämään mitään syömäkelpoista sinne, kylpyhuone on aneemisuuden ruumiillistuma.

Oma huoneeni ei onneksi ole aivan näin lohduton, vaikka sillekään ei juuri kehuja voi antaa. Muovimattolattian iljettävyys hakee sielläkin vertaistaan: likaisuuden lisäksi siinä on outoja reikiä joissakin kohdin. Verhoista en halua edes puhua (tai mikä rätti se sitten olikaan mikä siinä ikkunassa roikkuu). Epätavallisen korkeaa huonetta valaisee yksi keskeltä kattoa yksinkertaisesti johdon päässä roikkuva kelmeä hehkulamppu. Hyiyäk.

Olen niin iloinen ettei sinne tarvinnut heti jäädä: kirjoittelen tätä kotona Haminassa. Sunnuntaina on tarkoitus ottaa mukaan paitsi lisää tavaroita, myös järeät siivousvälineet ja pistää tuulemaan mokomassa huushollissa. Tavoite on ainakin se, että keittiössä uskaltaa laittaa ruokaa silloin tällöin ja lattioilla kehtaa kävellä ilman kenkiä. Tällainen sotku ei ilmeisesti ole mikään poikkeuksellinen Hoasin asunnoissa: eräs kaverini raportoi tosi monen tunnin siivousurakasta omassa solussaan.

Yhden kämppiksistä ehdin pikaisesti tavata, toista en ole nähnyt edes vilaukselta, ovi oli kiinni. En oikein osaa sanoa mitä odottaa. Joku tai jotkut siellä kyllä vakavasti laiminlyövät asunnon kunnossapitovelvollisuuttaan.

Pieni aavistus tästä vaan on. En ehkä tule tuonne kotiutumaan, mikä on harmi. Toistakaan kämppää ei ole mahdollisuutta saada. Positiivista on lähinnä se, että ensi kesän kynnyksellä kun koulu taas loppuu saan muuttaa takaisin Haminaan kotiin. Sitten seuraavan (oletettavasti) vuoden ajan Suomen puolustusvoimat tarjoavat "asunnon", jossa siisteydestä kyllä pidetään huolta.