Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen kirjoituksen jälkeen. Pohdin siinä muun muassa mitä graafikot tekevät peruskoulutuskauden nollaviikkojen ajan. Vastaus kuuluu, olimme sotilaspoliisi-AUKkilaisten mukana ryynäämässä. Jep.
Melkein kolme viikkoa sitten tiistaina hanhien lannoittamalla jalkapallokentällä ryömittäessä itse kukin sai nirhaumia eri paikkoihin. Itselläni aukesi kyynärpää. Viikon päästä maanantaina kävimme uimassa Haminan uimahallissa jossa vekki aukesi uudestaan. Seuraavana päivänä kyynärpää oli todella kipeä ja turvonnut. Kuumekin oli noussut lähes 39 asteeseen. Hakeuduin varuskuntasairaalaan osastolle josta lähetettiin seuraavana päivänä Kymenlaakson keskussairaalaan. Kyynärpäähän oli tullut ruusu. KOKSissa ottivat kaiken maailman verikokeita ja aloitettiin suonensisäinen antibiootti. Kuumetta oli yli 40. Saatuani annoksen antibioottia minut siirrettiin takaisin veksiin. Antibiootti aiheutti kuitenkin kutinaa joten seuraavana päivänä siirryin takaisin KOKSiin osastolle saamaan eri antibioottia. Olin siellä maanantaihin asti ja sitten vielä veksissä keskiviikkoon. Siinä välissä vasen käsi ehti olemaan noin puolet oikeaa paksumpi ja tulipunainen. Vitutti. Onneksi tilanne alkoi kuitenkin nopeasti helpottaa. Vielä on kyllä jäljellä kaksi ja puoli viikkoa antibioottikuuria suun kautta.
Keskiviikkona heti veksistä päästyäni olikin vuorossa varusteiden palautus. Sain onneksi nakitettua pari kaveria kantamaan isot säkkini koska lääkäri kielsi käyttämästä vasenta kättä ainakaan viikkoon. Komennustodistuksen ja litteran kirjoittamisen jälkeen poistuin viimeistä kertaa Haminan varuskunnan porteista, jokseenkin helpottuneena. Siirto Kaartin jääkärirykmenttiin Santahaminaan on pysyvä. Illalla tulisi olla perillä siellä. Aikaa oli sen verran ruhtinaallisesti että kerkesin käydä kotona ennen bussin lähtöä Haminan linja-autoasemalta.
Sain perillä lopultakin tietää että olen Ruotuväki-lehdessä graafikkona, eli juuri siellä mihin hainkin. Ekat päivät ovat olleet mielenkiintoisia kun ollaan tutustuttu uusiin paikkoihin ja käytäntöihin. On sitä jo päästy vähän niitä varsinaisia hommiakin tekemään - vanhat tutut InDesign, Photoshop ja Illustrator ovat käytössä, seuraavassa lehdessäkin on jo vähän meikäläisen tekemää grafiikkaa. Vastuu lehden teossa siirtyy asteittain "vanhoilta" eli meitä aikaisemman saapumiserän tyypeiltä "uusille" eli meille. Saas nähdä miten hommat alkavat sujua - en odota erityisiä hankaluuksia. Työilmapiiri on mukava eikä turhia muodollisuuksia ole (alikersantit ovat muun muassa kieltäneet herroittelemasta). Homma muistuttaa paljon enemmän oikeaa lehden toimitusta (toisaalta, sehän ON oikea lehden toimitus) kuin armeijan palvelusta - se lienee myös osittain tarkoitus eikä ainakaan minua haittaa ollenkaan.
Tätä jatkuu nyt maaliskuun loppupuolelle asti. Aikaa siihen on tätä kirjoittaessani 192 aamua eli kasa on vielä aika iso, mutta homma tuntuu tässä vaiheessa sen verran mielekkäältä että kyllä sen jaksaa. Ja pääesikunnan Amica-ravintolassa on mainio ruoka. Ainoa asia mikä minua ehkä vähän ärsyttää on se, että herätys on 5:30, en ole aamuihmisiä.
