Sekvenssikytkimessä on pieni muovinen ratas, johon on kiinnitetty metalliset koskettimet. Kun ratas pyörii, kosketin yhdistää virran kytkimen eri osiin eri kohdissa, ja tämän perusteella kamera tietää, missä kohtaa mekaanista laukaisutapahtumaa ollaan menossa. Metallikoskettimet on kiinnitetty osaksi ratasta muovisilla niiteillä, jotka joskus murtuvat, mikä tarkoittaa, että kytkin ei enää luo kunnon kontaktia, ja sitten ollaankin ongelman äärellä.
Hyvä uutinen on, että sekvenssikytkin on helppo korjata. Muoviniitin tilalle voi laittaa pienen ruuvin, ja kytkin on parempi kuin uusi. Huono uutinen on se, että kameraa on purettava todella pitkälle, ennen kuin aukonsäätöyksikköön pääsee käsiksi.
En tiennyt varmuudella, että tämä on se, mikä D80:aa vaivaa, mutta aavistus oli hyvä, eikä mitään hävittävää ollut – kamera ei joka tapauksessa ota tällaisenaan kuvia – joten YouTube-opasvideon rohkaisemana otin ruuvimeisselin käteen ja lähdin kameraa purkamaan.
Jo pelkästään purkamisen myötä ymmärsin, miksi kameran korjauttaminen maksaisi niin paljon. Ruuveja on paljon, irrotettavia kaapeleita on lähes yhtä paljon, ja muutamat johdot on irrotettava kolvin kanssa. Tähän meni, toki varovasti ja tarkkaan tehden, varmaankin kaksi tuntia. Ja olihan se sekvenssikytkimen ratas rikki juuri niinkuin ennusteltiin.
Muoviset niitit näkyvät rattaan keskiön kummallakin puolella. Vasemmanpuolimmainen on se murtunut niistä. Sopivankokoista ruuvia minulla ei ollut, joten sovelsin. Sulatin vanhan niitin kannan kolvilla takaisin kiinni ja kuorrutin molemmat niitit vielä epoksiliimalla. Kyllä se nyt ainakin vähän aikaa kestää.
Kameran kasaaminen oli onneksi nopeampaa kuin sen purkaminen – ruuvit odottivat kartalla oikeilla paikoillaan. Kasaamisen jälkeen jännitys tiivistyi: syntyykö kuvia vai oliko koko homma turha? Ei onneksi, sillä tämä D80 ottaa taas kuvia!
Ystäväni mukaan automaattitarkennus pitäisi kalibroida huollossa, koska kriittiset osat ovat olleet erillään. Testikuvien perusteella kamera kuitenkin vaikuttaa tarkentavan vähintään yhtä hyvin kuin aiemminkin, joten en taida tehdä asialle mitään.
Olen helpottunut siitä, että kamera tuli kuntoon, ja tämä oli mielenkiintoinen prosessi muutenkin. Ymmärrän nyt paljon enemmän järjestelmäkameran sielunelämästä, ja toisaalta nyt ei taas tarvitse kiirehtiä uuden kameran hankinnan kanssa, mutta sitten taas... olin jo tässä lyhyen ajan sisällä psyykannut itseäni sen verran, että tämä ei oikeastaan juuri laskenut kamerakuumetta. Jäitä hattuun!
