Pyydän anteeksi koulupainotteista linjaani, lupaan julkaista pian muutakin täällä. Lukio nyt sattuu kuitenkin olemaan tällä hetkellä suurensuuri osa elämääni, ja siksi sillekin on hyvä suoda ajatteluaikaa.
Kakkosvuoden ensimmäisen jakson koeviikko lähenee aivan liian lujaa tahtia. Kaikenlaista tehtävää olisi kuitenkin vielä ennen kuin se voi alkaa, puhumattakaan siitä että pitäisi lukea, lukea ja... noh, lukeakin ehkä. Yksi hoidettavista hommista olisi OPOn tehtävät. Pitäisi miettiä YO-kirjoituksia ja mitä meinaakaan kirjoittaa valkolakin ansaitakseen, ja lähettää näitä mietteitä rajulle opinto-ohjaajallemme.
No näitähän onkin tullut aprikoitua tänään aivan liiankin kanssa. Suoranaisesta paniikista ei voine puhua, mutta pieni kutina vatsan pohjassa kuitenkin tuntuu. Tänään suunnitelmat selkeytyivät huomattavasti, kiitos eräille tietyille henkilöille, mutta kutinaa aiheuttaa huoli siitä saanko nämä suunnitelmat toteutumaan. Täytyykin tässä viikolla käydä opon juttusilla, koska englannin kursseille olisi järjestettävä tilaa niin, että saan sen kolmosen syksyllä raapusteltua alta pois. Keväälle on joka tapauksessa jäämässä paljon. Yhteiskuntaoppi olisi ollut kiva saada myös syksylle, mutta havahduin ajattelemaan liian myöhään. Luultavasti.
Tulevaisuus on karmivaa ja kiehtovaa. Jos YO-kirjoitukset ovat vielä hieman epäselvä asia niin lukion jälkeinen aika onkin sitten isompi mysteeri. Mitä haluan opiskella? Mikä minusta tulee? Luovat alat kiinnostavat, graafinen suunnittelu ja valokuvaus ehkä päällimmäisimpinä, sekä kaikenlainen kuvallinen ilmaisu muutenkin. Ongelmaa ei olisi jos yksi kiinnostuksen kohde olisi ylitse muiden, mutta niin ei tunnu olevan. Täytyy toivoa että teen asiat ajoissa selväksi itselleni, jotta voin päättää ja jatkaa eteenpäin.
