Haloo Hamina!

Viime viikko oli siivouksentäyteinen. Muutin nimittäin lauantaina Helsingistä takaisin Haminaan. Syy tälle onkin tullut ilmi aiemmissa kirjoituksissa. 

Tässä alan olla muutosta jo toipunut ja täytyy sanoa että on mukava olla taas täällä vähän pitempään. Olen samalla iloinen että pääsin eroon tuosta Siltamäen solukämpästä. Se ei ollut paha paikka asua lukukauden ajan mutta sanotaanko että on soluasunnoista varmaan viihtyisämpiäkin esimerkkejä. Kuten syksyllä kirjoitin, asunnon yleiskunto ei ollut häävi. Muovimattolattiat olivat erittäin kuluneet ja pysyvästi likaiset, kylpyhuoneen katto näytti homeiselta mustine pilkkuineen ja viemärit vetivät usein huonosti, joskus ei ollenkaan. Perusteellista siivousta ensisilmäykseltä tuskin huomasi. No ehkä sen ensimmäisen kun sinne muutin, silloin paikat olivat niin levällään ja likaiset kuin voi olla.

Muuttaessani minulla oli siellä kaksi suomalaista kämppistä. Molemmat muuttivat vuodenvaihteen kantturoilla pois, ja tilalle tuli kaksi ulkomaalaista kämppäkaveria. Ihan mukavia tyyppejä olivat sinänsä, mutta heillä tuntui olevan hieman erilainen käsitys siitä miten paikat pidetään siistinä. Itse kun olen sellainen joka nyt edes hieman välittää siitä etteivät paikat ole täynnä paskaa (vaikka ehkä aina ei siltä vaikuta varsinkin jos innostun askartelemaan), on vähän turhauttavaa elää sellaisten kanssa joille se on "ihan sama". Sellaiset pienet jutut kuten hellan pyyhkiminen ruuanlaittosessioiden jälkeen tuntuivat olevan ennenkuulumattomia. Toinen tykkäsi aika paljon käristää rasvassa jotain, ja koko hella oli aivan totaalisen kauheassa kunnossa hänen jäljiltään yleensä… Sitten kun itse halusit mennä siihen tekemään jotain niin kymmenisen minuuttia piti varata siihen että hinkkaat pinttyneet rasvatahrat pois, jotta viitsit laittaa omat kattilat siihen.

Virallisestihan vuokrasopimukseni loppuu 31. päivä tätä kuuta, mutta palautin jo avaimet lauantaina. Toivon tosiaan että viitsivät pitää yhteiset tilat siisteinä edes sen aikaa kunnes Hoasilta tullaan tarkastamaan siisteystilanne. Jätin tästä muistutukseksi lapun keittiön pöydälle - se kun en ole pelkästään minä kuka on vastuussa siivouskuluista jos sellaisia tulee, vaan kaikki asukkaat. Ehkä he tajuavat sen.

Se siitä kuitenkin. Siltamäki on yksi luku elämässäni joka tuli nyt valmiiksi. Katseet on jo suunnattu eteenpäin, kesäkuun ahkeraan kuntoiluun ja heinäkuussa alkavaan asepalvelukseen. Ehtinen ottaa kesäkuun myös lomailun kannalta vaikka joitain projektejakin on menossa.

Hello Hamina - how I've missed you!

Polar FT60

Viime merkinnässä tuli mainittua sykemittarin ostoaikeista. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin otsikossa mainittu Polarin FT60 ollut hieman reilun viikon käytössä, eli tuumasta siirryttiin myös toimeen.

Pallottelin pitkään muutaman eri mallin välillä. FT40:stä löytyy iso osa FT60:n toiminnoista ja FT60:n kanssa samanhintainen RCX3 taas houkutteli muotoilunsa puolesta. Lopulta RCX3 tippui pois ollen suunnattu selkeästi juoksuun ja pyöräilyyn. Se tukeutuu myös voimakkaasti erilaisiin ulkoisiin sensoreihin enkä olisi saanut sen toiminnoista puoliakaan hyödynnettyä. Lisäksi vaakakupissa painoi se, että meiltä löytyy jo FlowLink-tiedonsiirtolaite joka ei RCX3:n kanssa ole yhteensopiva, mutta FT40:n ja FT60:n kanssa kylläkin. FT60 lopulta otti voiton FT40:stä, koska sisältää OwnZone-sykealuemäärityksen ja STAR-harjoitusohjelman. Myös käyttöliittymän suomenkielisyys on mainittava ansioksi.

FT60:ä on muutamana erinäköisenä mallina, lienee sanomattakin selvää että päädyin tähän miesten malliin joka kuvassa on.

Käyttö alkoi tietojen syöttämisellä ja kuntotestin tekemisellä. Polarin kuntotestin ollessa kyseessä, puetaan päälle sykevyö, käydään pitkäkseen ja käynnistetään testaus. Viiden minuutin rentoutumisen aikana harjoitustietokone mittaa sydänsähkökäyrästä tiettävästi kohtuullisen luotettavasti käyttäjänsä aerobisen kunnon. Tuloksena saatava OwnIndex-arvo pitäisi vastata läheisesti maksimihapenottokyky-arvoa (VO2Max).

Itse sain arvoksi 52 mikä tarkoittaa ohjekirjassa olevan taulukon mukaan hyvää kuntoa. Oikeastaan hieman yllätyin, positiivisesti… mutta kaipa se on uskottava. Kuntotesti suositellaan tehtävän noin kuukausittain. Kunnon kehityksen pitäisi tällöin näkyä OwnIndex-arvon parantumisena. Harjoitustietokone tallentaa edelliset arvot muistiin ja piirtää niistä käppyrää, mitä voi sitten ihastella.

Kun kuntotestistä on saanut tulokset, voi antaa harjoitustietokoneen luoda harjoitusohjelman. Valittavissa on kolme erilaista ohjelmaa: paranna kuntoa, maksimoi kunto ja pudota painoa. Itse valitsin "paranna kuntoa" näin intin alla. Kuntotestin tuloksen, käyttäjätietojen ja valitun ohjelmatyypin perusteella ohjelma tekee tavoitteet aina viikoksi kerrallaan.

Tavoitteista näkyy, kuinka paljon kaloreita on poltettava, kuinka kauan tulee harjoitella ja lopulta kuinka suuri osa tuosta ajasta tulee viettää milläkin sykealueella. Tämä esitetään havainnollisesti erikorkuisina palkkeina näytöllä. FT60:n kanssa harjoittelu perustuu kolmeen sykealueeseen. Yksinkertaisesti katsottuna alimmalla alueella harjoittelu polttaa rasvaa, keskimmäisellä taas aerobinen kunto kehittyy ja ylimmällä maksimisuorituskyky kehittyy. Minua laite opasti harjoittelemaan reilut kolme tuntia juuri päättneellä viikolla ja viettämään leijonanosan ajasta kakkosalueella, mikä tuntuukin loogiselta. Ykkösalueen tavoite oli noin puolet kakkosalueesta ja kolmosalueen palkkia tuskin näkyi.

Lenkille lähtiessä käytän OwnZone-toimintoa hienosäätämään sykealueet senhetkistä kuntoa vastaaviksi, se kun vaihtelee päivittäin, palautumisasteesta, stressitasosta ja vuorokaudenajastakin riippuen. Se opastaa ensin hitaasta kävelystä alkaen kiihdyttämään vauhtia asteittain jonka aikana se päättelee, onko tällä kertaa syytä nostaa vai laskea sykerajoja. Mielenkiintoinen toiminto. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa miten hyvin se toimii, mutta ehkä se käy selville ajan myötä.

Hankin sykemittarin motivoimaan ja tuomaan mielekkyyttä kuntoiluun. Ilokseni on todettava että tuo motivoiva vaikutus on ollut toivottu nimenomaan tämän STAR-harjoitusohjelman takia. Tykkään siitä, että minulle on annettu ihan konkreettiset tavoitteet, jotka pitää saavuttaa että harjoittelusta saa sen toivotun hyödyn. Eli "mitä" ja "kuinka paljon". Näiden tavoitteiden perässä lenkkeily kolkutteli ainakin nyt ensimmäisellä viikolla ihan jatkuvasti takaraivossa ja lenkille lähtöä oikeastaan suorastaan odotti. Viikon päätteeksi FT60 läväytti ruutuun kirjekuoren josta löytyi kolme tähteä (siitä koko toiminnon nimi) ja pokaali, kun saavutin ja oikeastaan reilusti ylitin sen asettamat tavoitteet. Pokaali näkyy luultavasti maanantain ajan ihan perus kellotaulunäkymässäkin, mikä on hauska yksityiskohta.

En näe syytä miksei tuo tavoitteiden saavuttaminen olisi mielessä myös nyt tulevalla viikolla, varsinkin kun nyt on jo vähän päässyt jyvälle, että mistä tässä sykeohjatussa harjoittelussa on oikeastaan kysymys. Mietin millaista se olisi ilman tätä harjoitusohjelmaa vaikkapa FT40:n kanssa. Totta, netistä löytyy kaiken maailman treeniohjelmia, mutta jotenkin siitä tulee astetta henkilökohtaisempaa kun se on omassa ranteessa omassa sykemittarissa. Täytyy siis olla tyytyväinen hankintaan.

En ole muuten koskaan tykännyt pitää rannekelloa. Nyt tuo FT60 on kuitenkin ollut kädessä lähes joka päivä. Liekö johtuu siitä että se ei ole kello vaikka se aikaa näyttääkin. Ystäväni ihmettelikin että "herranjestas, onks sulla rannekello?" Vastasin että "ei, se on sykemittari." Ystävän reaktio tähän oli luokkaa "jaa jaa, no johan mie ehdin pelästyä."

Ja lopuksi, takaan että ylläoleva ei ollut miltään osin maksettu mainos. Olen vain, öhöm, lievästi innoissani tästä?

Lisäys 22.05.: Kirjoitin tuossa että pokaali näkyy todennäköisesti maanantain ajan perus kellotaulunäkymässä. Nyt on tiistai ja koska pokaali komeilee edelleen kellonajan alla, päätin tutkia asetusvalikkoa, kun sieltä voi valita näkyykö kellotaulussa pelkkä aika vai myös FT60-teksti. Nyt sinne oli ilmestynyt myös kolmas vaihtoehto eli aika ja palkinto. Mielenkiintoista.

Kevät

Kevät on jo pitkällä. Lumet on hävinneet ja kaikki vihertyy, ensin hitaasti ja sitten räjähtäen. Aika uskomattomalta tuntuu että on jo viikko menty toukokuuta, ja se tarkoittaa sitä, että enää on alle kaksi viikkoa koulua jäljellä, oikeastaan puolitoista.

Paljon on vielä tehtävää kuitenkin ennen kesälomaa. Deadlineja on ollut pitkin kevättä, mutta jotenkin niitä on taas tähän loppuun kasautunut ihan liiaksi. Tiistaina olisi taidehistorian tentti mistä on jo etukäteen pahat aavistukset…

Koulun lisäksi on muutama muu projekti, yhtenä tämän kämpän siivous ja tyhjennys - siis muutto. Vuokrasopimus Hoasin kanssa loppuu 31.5. ja siihen mennessä pitäisi olla paikat siistinä ja valmiina seuraavalle vuokralaiselle. Olen oikeastaan odottanut poismuuttoa täältä. Vaikka tällaiseen asumiseen on jo oikeastaan ehtinyt tottua tässä vuoden aikana niin silti tuntuu että nyt on nähty tarpeeksi, ainakin tällä erää.

Se on arvoitus sitten mistä löydän itseni reilun vuoden päästä kun olen taas siviilissä ja jatkan opiskeluja täällä. Toivottavasti en kuitenkaan ihan samasta paikasta - vaikka Siltamäen ja Suutarilan ympäristö on ihan mukavan pikkukaupunkimaista, kuten aiemminkin olen todennut, tämä on jo nähty. Olisi mukava asustaa lähempänä koulua. Täältäkään ei ole hankala mennä, 70T:llä pääsee ilman vaihtoja kohtuullisella kävelymatkalla, mutta se vie vaan aikaa sen verran että yhtään tiuhempi kulkeminen tuntuu turhauttavalta. Omaa autoa olen lopulta päätynyt pitämään täällä on and off, koska autopaikan vuokra on niin edullinen. Se on osoittautunut huomattavasti bussia mukavammaksi tavaksi kulkea kodin ja Helsingin väliä, koska se ei kierrä turhien mutkien (Porvoo, Loviisa) kautta ja myös tavaroiden kuljettaminen mukana on yhtä juhlaa. Ja aikaa säästyy. Kilometrejä on kertynyt mutta koska rakastan ajamista, niin mikäs siinä.

Ihmiset kysyvät (viimeksi eilen) että vituttaako jättää opiskelut kesken armeijan takia. Vastaan että kyllähän se pikkuisen, mutta ei liikaa. Usein silloin mietin, mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisinkin aloittanut TaiKissa vasta vuotta myöhemmin, nyt tulevana syksynä. Paras ja pahin asia tässä on teollisen muotoilun ykkösten ryhmä. On ollut tosi hienoa tutustua ihan jokaiseen, kaikki mahtavia tyyppejä. Se on se paras puoli varmaankin ollut. Kolikon toinen puoli on sitten se että hyppään vuodeksi kyydistä, ja kakkoselle menen sitten ihan eri porukan kanssa. Näinhän se on varmaan kaikilla tässä tilanteessa olevilla. Onneksi se ei missään tapauksessa tarkoita etten voisi olla enää tekemisissä nykyisen ryhmäni kanssa. Yritän ajatella positiivisesti. Oikeastaan tykkään ajatuksesta välivuodesta omalla kotipaikkakunnalla.

Kesäloma menee toivottavasti ahkeran kuntoilun merkeissä. Ajattelin harjoittelun tueksi hankkia itselleni sykemittarin. Osan kipinästä tälle ajatukselle antoi varmasti kouluprojekti, jossa piti analysoida suomalaisia teollisuusyrityksiä muotoilun näkökulmasta. Minulle ja työparilleni napsahti Polar. En tiennyt Polarista paljoakaan ennen projektia ja on tunnustettava että projektin edetessäkään tietämys ja kiinnostus ei ollut paras mahdollinen. Nyt jälkeenpäin olen kuitenkin ottanut ahkerasti selvää asioista, kun olen yrittänyt pähkäillä, mikä olisi sopivin mittari itselleni. Jos jotain, tämä osoittaa miten tärkeää on henkilökohtainen kiinnostus käsillä olevaan projektiin - asioihin suhtautuu ihan erilaisella intohimolla ihan huomaamattaan.

Palailemisiin ja hyvää kevättä!