Loputtomalta tuntunut kökkiminen ylioppilaskunnan asuntojonossa päättyi viimein keskiviikkona, kun asuntotoimistosta kilahti sähköpostiin ilouutinen: sain tarjouksen eräästä yksiöstä Herttoniemestä. Pitihän se tietenkin ottaa vastaan kun olin sitä niin pitkään ja hartaasti odottanut. Vaikka en ole muutenkaan ollut mitenkään allapäin viime aikoina, tämä kyllä nostatti tunnetilaa roimasti.
Yksiö on 50-luvulla valmistuneessa talossa ja tilaa on sopivahkot 33 neliömetriä, koostuen eteisestä, pienestä kylpyhuoneesta, keittokomerosta ja itse asuinhuoneesta. Pohjakaava vaikuttaa hyvältä etukäteen katsottuna tilan jakamisen ansiosta, paljon paremmalta kuin siinä yksiössä, jossa asuin Sörnäisissä kuukauden ajan kaksi ja puoli vuotta sitten. Se oli käytännössä vain yksi neliönmuotoinen huone, jonka seinustoille kaikki muut toiminnot oli sijoitettu.
Sijainti on aika loistava. Metroasemalle (joka muuten itsessään herättää paljon inttimuistoja) on matkaa vain puoli kilometriä, mikä tarkoittaa sitä, että matka keskustaan on nopea, kaikki Herttoniemen isommat kaupat ovat ihan lähellä ja autollakin pääsee vaivattomasti 170-tielle kun kotiin päin on lähdössä. En tosin ole vielä varma, varaanko autopaikkaa. Täytyy selvittää ilmaisten parkkipaikkojen tilanne ja yleensäkin arvioida auton tarpeellisuus uudestaan.
Tähän asti auto on kuitenkin ollut monellakin tapaa hyödyllinen, enkä näe etteikö se olisi sitä tulevaisuudessakin: tavarankuljetus on ollut paljon hyödynnetty ominaisuus, kaukoliikenteen bussissa kotipuoleen matkustaminen ei juuri innosta ja sitä paitsi kimppakyydit ovat mukavia. Välillä on myös ihan muuten vaan mukava olla riippumaton kaikista aikatauluista.
Muutto on edessä viimeistään helmikuun alussa, jollen saa sovittua avaintenvaihdosta sitä aiemmin. Joitain uusia huonekaluja on hankittava, koska aiemmissa asunnoissani esimerkiksi sellaiset jutut kuin ruokapöytä ja tuolit ovat olleet jo valmiiksi. Tämä tietää siis reissua Ikeaan. Paljon voi onneksi tuoda kotoa – Lundiaa löytyy varastoista vaikka kuinka.
Täytyy muistaa myös tehdä muuttoilmoitus ja sähkösopimus. Sähkön ostaminen on minulle henkilökohtaisesti ihan uusi konsepti. Voin valita minkä tahansa sähköyhtiön mistä päin Suomea tahansa ja saan sähköt samaan paikkaan – se on erittäin kiehtova idea ja todella mahdollistaa vapaan kilpailun, mikä on hyvä asia. Nyt sitten vertaillaan eri yhtiöitten hintoja, vaikka luultavasti pienessä yhden hengen asunnossa ei kulu niin hirmuisesti kilowattitunteja, että merkittäviä hintaeroja syntyisi.
Innolla muuttoa odotellen – nyt olen siis happymeal!
