Enemmän kuin yhdenlaisia muutoksia

Sain tänään kuulla melko hätkähdyttäviä uutisia. Onneksi mistään kovin negatiivisesta asiasta ei ole kysymys, mutta en todellakaan ollut odottanut kuulevani sitä nyt tai ikinä. Mummi ja ukki muuttavat. Kyllä vain.

Kyse on ihmisistä jotka eivät ole koskaan muuttaneet sen jälkeen kun ovat aloilleen asettuneet nykyiseen paikkaansa monen monta vuosikymmentä sitten - uusi talo on vain rakennettu samalle tontille. He muuttavat nyt entistä lähemmäs (meitä) melkein kaupungin keskustaan, josta on helppo käydä asioilla. Kuulin asiasta äidiltä ja korvaan särähti sana "senioritalo". Kyse ei kuitenkaan ole sentään mistään vanhainkodista, vaan ihan tavallisesta kerrostalosta jossa on vain tavallista paremmin otettu ikääntyvät ihmiset huomioon. Onneksi.

Ensimmäinen asia, josta huolestuin, oli mummin ja ukin nykyisen talon/talojen kohtalo. Olen itsekin asunut siinä heidän vanhassa talossa, ja molempiin taloihin sekä ylipäätään koko paikkaan liittyy todella paljon rakkaita muistoja - huolestuin että ne viedään nyt pois. Tähän liittyy toinen hätkähdyttävä yksityiskohta: äiti aikoo muuttaa sinne miesystävänsä kanssa. Siis lapsuudenkotiinsa. Huoleni katosivat saman tien. Sitä myötä minunkin toinen kotini siirtyy sinne. Ei huono ratkaisu.

Nyt kevään mittaan edessä on siis kaksi muuttourakkaa ja remontti vanhassa-uudessa talossa. Paikat siellä on kyllä pakko valokuvata, koska muistan ne nimenomaan sellaisina kuin ne ovat tähän asti olleet. Suunnitteilla on radikaaleja muutoksia moneen asiaan, mutta talo on kuitenkin mainiossa kunnossa koska siitä on pidetty erinomaista huolta.

Kieltämättä tässä on vielä paljon sulattelemista kaiken kiireen keskellä. Olen joka tapauksessa positiivisella asenteella mukana, vaikka jokseenkin muutosvastainen luonteeltani olenkin. Ei pidä antaa sen haitata.

2011 on täällä

Vuosi vaihtui taas, kuten käy joka vuosi (yllättävää sinänsä). Rakettien räiskinnästä pitää mainita että yllättävän hyvin ihmiset ovat tällä kertaa noudattaneet annettuja aikarajoja ja aloittaneet paukuttelun vasta suhteellisen myöhään (eilen), näin ainakin meillä.

Mitä mennyt vuosi piti sisällään? Jos lähdetään ihan alusta liikkeelle, tulee tietysti mieleen helmikuu 2010 ja Wanhojentanssit. Siitä onkin ollut blogissa juttua aiemmin, mutta mainitsemisen arvoinen kokemus se kyllä oli. Sellaisen pukuglamourin keskelle harvemmin pääsee.

Vuoden alussa kotiin tuli myös harvinainen vieras, oikea flipperi. Sen kanssa tein kuukauden päivät kunnostusta ja laittoa, rikkinäisenä kun saapui. Lopulta se oli aivan toimiva ja muutaman kuukauden ehdin pelatakin sillä ennen kuin se palautettiin omistajilleen. Nautin kuitenkin suuresti yrityksen ja erehdyksen täyttämästä hommasta - tekisin sen uudestaankin.

Keväällä oli yksi parhaista reissuista ikinä, saksanryhmän kera toteutettu InterRail Keski-Eurooppaan. Ikimuistoisen siitä tekivät maisemat, mukava ryhmähenki ja uudet ihmiset, joihin tutustuttiin. Saksalaiset kävivät syksyllä vuorostaan täällä meillä. Mainio viikko sekin.

Seuraava itselleni iso asia sijoittui kesään, eli 18 vuotta tuli silloin täytettyä. Plakkarissa on ajokortti ja nyttemmin myös oma auto, joten täysi-ikäisyyden itselleni tärkeimpiä etuja tulee myös hyödynnettyä. Etanolipitoiset juomat taas eivät innosta, vaikka niitäkin saisi jo laillisesti kumota - hyvä niin, ajattelen. 18 vuoden myötä määrättiin myös varusmiespalveluspaikka. Sinne on meno kuitenkin vasta vuoden päästä.

Apple-puolelta täytyy mainita iPhone 4, joka on ollut kerrassaan mainio ostos. Siitä on enemmän juttua Apple-aiheisessa blogissani, johon ehkä on täälläkin linkki (jyrkkä ehkä). Mac-rintamalta ei mitään uutta. Vanhat hyvät laitteet ovat itse tehtyjen huoltojen jäljiltä täydessä terässä ja ovat käyttökelpoisia pitkään.

Viime vuoden roinaan kuuluvat myös Genelecin kaiuttimet, jotka nekin muutaman päivän kuunteluilla jaksavat ihastuttaa yhä enemmän. Näistä kirjoitan varmaankin oman juttunsa.

2011-vuodesta tulee hieman aiempia erilainen. Koulu loppuu helmikuussa, se tarkoittaa lukulomaa ja YO-kirjoituksia. Pitäisi hakea myös opiskelemaan. Opiskelu alkanee vasta intin jälkeen, mutta paikkojen miettiminen ja sen oman suurimman kiinnostuksen kohteen valitseminen tuntuu vaikealta.

Mutta ehkä se siitä. Tärkeintä on että hengissä selvitään kuten tähänkin asti. Hyvää uutta vuotta kaikille.