Workshop Collection

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat vierähtäneet koulussa ja kolmas on hyvässä käynnissä. Eka viikko meni kokonaisuudessaan metallipajalla, toinen viikko puolestaan lähes kokonaan puupajalla. Saldona pajoilta on paitsi jonkun verran tärkeää työvälineiden ja työtapojen tuntemusta, myös muutama harjoitustyönä syntynyt (enemmän tai vähemmän) käyttöesine.

Kuvassa takana näkyy pieni kuution muotoinen metallikuppi, joka oli ensimmäinen hitsausharjoitus. Ideana oli saada se pitämään vettä. Useimmat saumat onnistuivat ihan hyvin, mutta yhdestä saumasta se vuotaa vieläkin hieman. Kyllästyin lopulta paikkaamaan sitä.

Seuraavana tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa kastelukannu. Meille erikseen sanottiin että "älkää miettikö sitä muotoa, tärkeintä on että käytätte eri tekniikoita", mutta suurin osa ei kyllä ottanut sitä kuuleviin korviinsa: pajalla suunniteltiin ja valmistettiin kirjava joukko mitä erilaisimpia kastelukannuja. Oma tuotokseni näkyy etualalla. Se koostuu lähes kokonaan puolisuunnikkaista, ja etuseinän on tarkoitus olla kohtisuorassa alustaan nähden. Halusin lisäksi kiinnittää nelikulmaisen nokkaputken pohjan suuntaisesti, joten näiden mahdollistamiseksi kahvat jatkuvat kastelukannun alle toimiakseen jalustana. Olen itse hyvin iloinen lopputuloksesta. Se pitää myös vettä. Käytettävyyttä ajatellen kannussa olisi parantamisen varaa vaikka se sinänsä onkin ihan toimiva, mutta tässä tavoittelin nimenomaan muotoa. Maalia se kaipaisi pintaansa: materiaali on mustaa terästä ja siis ruostuvaa.

TIG-hitsausta käytettiin kaikessa hitsauksessa näissä töissä. Se oli kaiken kaikkiaan mieluisa kokemus. En ollut aikaisemmin hitsannut, mutta se ei haitannut kunhan muisti keskittyä ja pitää käden vakaana.

Puupajalla ensimmäinen homma oli tehdä leikkuulauta. Muodon sai luonnollisesti itse suunnitella. Raaka-aine oli tuppeensahattua koivua, jota sitten vaihe vaiheelta työstettiin erilaisten sahojen, höylien ja hiomakoneiden avulla aina lähemmäs lopullisia rakennuspalikoita. Keskiosaa varten jokainen teki erillisistä kappaleista liimapuulevyä, jonka päihin jyrsittiin vähän muotoilusta riippuen sisäiset liitoskohdat "kahvoille". Itse päädyin yksinkertaiseen kuusikulmion muotoon. Se näyttää mielenkiintoiselta kun sen laittaa seisomaan lyhyt pääty alaspäin. En varmaankaan raaski käyttää tätä leikkuulautaa ainakaan hetkeen.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy lepästä sorvattu kulho. Sen ulkopintaa ei juuri näy mutta siinä yritin jäljitellä Aino Aalto -sarjan muotoja, joista kovasti tykkään. Sorvaustakaan en ollut aiemmin kokeillut. Se on niin mukavaa, että olisin voinut tehdä vaikka useammankin kupin. On jotenkin tosi palkitsevaa nähdä kun vinhasti pyörivä kappale saa haluttuja muotoja pienillä ja harkituilla liikkeillä.

Puupajalla oli myös kolmas tehtävä, jossa oli tarkoitus kokeilla erilaisia liitoksia, lähinnä Lamelloa ja Dominoa. Suunnittelin aterimia varten pöydälle asetettavan kapean ja korkean lokerikon, ja sitä aloin toteuttamaan tammilevystä. Liitoksia tuli siihen niin paljon että niiden kaikkien sovittaminen toisiinsa ei kunnolla onnistunut, vaan työ piti kirjaimellisesti murjoa kasaan, ja voitte arvata että lopputulos ei silloin ole paras mahdollinen. Lokerikko jäi vähän kesken, en tiedä milloin menen tekemään sen valmiiksi. Tämä työ oli pienoinen pettymys kahden mukavasti sujuneen tehtävän päälle.

Rajojen kokeilemista korostettiin kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä kuten myös sitä, että epäonnistuminen on sallittua ja jopa suotavaa. Sitäkin mukavampaa on sitten uudella yrityksellä saada homma menemään juuri niinkuin Strömsössä.

Työt olen kiikuttanut Haminaan säilöön, jossa olen käynyt nyt viikonloppuisin nauttimassa kotiseudun tunnelmista. Suurin osa kavereistakin on vielä siellä, osa muuttaa tännepäin vasta noin viikon päästä. Osa muuttaa puolestaan kauemmaksi, joten on ollut kiva käydä hengaamassa viimeisiä kertoja yhdessä siellä.

Ikuinen haminalainen

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Olo on kuin ekaluokkalaisella, mikä on oikeastaan ihan perusteltua: aivan uusi koulu ja myös uusi koulumatka. Puhumattakaan kokonaan uudesta kaupungista.

Koulussa oli ihan kivaa ja jännää. Teollisen muotoilun ja sisustusarkkitehtuurin "ekaluokkalaiset" pistettiin sekaryhmiin puu- ja metallipajakursseja varten. Osa naamoista on etäisesti tuttuja jo pääsykokeista, mutta silloin ihmisiin ei ehtinyt tutustua. Tänään istuskeltiin kuitenkin joukolla (osa tietenkin puuttui) TaiKin edessä olevan puiston nurmikolla ja ringissä kerrottiin vähän itsestä perusjuttuja sekä muutenkin jutusteltiin. Hyviä tyyppejä tuntuvat olevan kaikki.

Tunnelma TaiKissa on hyvä. Opettajat vaikuttavat rennoilta ja hyväntuulisilta sekä ovat valmiina opastamaan ja selittämään juttuja. Aamulla parin luennon ja lounastauon jälkeen oli loppupäivä tutustumista metalli- ja puupajoihin. Sen verran seisomista siinä tuli että kantapäät kyllä haluaisivat sanoa oman mielipiteensä päivän mukavuustasosta. Lisää seisoskelua on odotettavissa tulevina päivinä ja viikkoina, sillä pajakurssit jatkuvat elokuun ajan.

Viihtyminen koulussa ei siis ole eikä varmaan tule olemaankaan ongelma. Jonkinlainen ärsytys vaivaa kuitenkin koulun jälkeen. En tunne oloani kotoisaksi Helsingissä. Osansa on tietenkin sillä että en ole ennen asunut yksin, enkä edes kaupungissa. Lähes koko elämänsä rauhallisella omakotialueella, etäällä keskustasta asuneen mentaliteetti kolaroi kyllä huolella Helsingin kaltaisen isomman kaupungin elämäntapojen ja normien kanssa.

Esimerkiksi se on minulle uusi juttu, että pyörän lukitsemisesta on ehdottomasti huolehdittava aina ja kaikkialla. Kotona olen tottunut, että pyörän voi jättää ulos lukitsematta ja se myös löytyy sieltä seuraavan kerran kun sitä tarvitsen. Haminan keskustassa kyllä olen käyttänyt lukkoa, mutta pääkaupungissa tunnutaan korostavan sitä, että pyörä pitää olla paitsi lukittu, myös kiinni jossain kiinteässä objektissa, kuten tolpassa. Herranjestas, jotkut tuovat pyörät jopa sisälle asuntoihin jotta niitä ei viedä. No, Tunturin Ponilla, jolla liikun, on sen verran paljon tunnearvoa että sen säilyvyyden eteen nyt on valmis tekemäänkin enemmän.

Betoniviidakko ei myöskään miellytä. Kaipaan ympärille luontoa ja hiljaisuutta. Sitä ei ainakaan Sörnäisissä juuri tunnu olevan. Liikenteen ääniä ja harmaita kerrostaloja täällä kyllä riittää. Siksi on helpottavaa päästä Arabianrannan taide- ja muotoiluympäristöön päiväksi - se tarjoaa virikkeitä mielelle ja vie ajatukset keskustan harmaudesta pois. No okei, Sörnäinen ei ole keskustassa, mutta Haminaan tottuneelle Helsinki on melkein yhtä suurta keskustaa.

Odotan oikeastaan innolla syyskuun muuttoa Siltamäkeen. Kuvien perusteella se on mukavan pikkukaupunkimainen alue. Pienkerrostaloja, paljon puita ja pensaita, näyttää jopa siltä että posti jaetaan luukkujen sijaan laatikoihin. Koulumatka on pitempi sieltä, mutta lyhyen koulumatkan vaihdan erittäin mielelläni parempaan mielenrauhaan ja viihtyvyyteen "kotona".

Kuukausi vierähtää varmasti nopeasti. Sen aikana en aio antaa periksi kaupunkimentaliteetille ja senkin jälkeen aion pitää tiukasti kiinni haminalaisuudestani. Miä meen aina "jonnee", en "johonkin". Yllätyin ihan itsekin, miten paljon rakastan sitä pientä Kaakkois-Suomen paikkakuntaa. Oikea kotini on aina siellä. Onneksi sinne pääsee käymään melkein koska vain.

Mikseivät ne voisi tehdä Aalto-yliopiston uutta kampusta vaikka Haminaan, siellä on kyllä tilaa...

Kesä loppuu ja koulu alkaa, oletko valmis?

Voin ihan suoraan ja rehellisesti vastata otsikon kysymykseen: en ole. Kesä on juuri nyt siinä ainakin minulle ikävimmässä vaiheessa kun illat alkavat olemaan jo pimeämpiä, öistä puhumattakaan, ja kun lomaa on enää muutama päivä jäljellä. Kesä alkaa kääntyä syksyksi. Se tulee aina niin yllättäen, kun aina ajattelee, että onhan tässä vielä paljon aikaa ottaa rennosti.

No tänä kesänä ei varsinaisesti ollut, ylioppilaskirjoitusten jälkeen olen viettänyt lomaa kokonaiset kaksi viikkoa jotka ovat sattuneet olemaan nämä viimeiset viikot. Kevään lukulomalla tuli sentään tehtyä ihan jotain muuta kuin luettua eli ei tämäkään vuosi ihan lorvimatta ole mennyt. Ei sillä, työ tuotantoteknisenä harjoittelijana Mediaympyrä Oy:ssä oli kyllä erittäin antoisa kokemus myös tulevaisuuden kannalta ja nautin siitä täysin siemauksin.

Tämä kaksiviikkoinen lorvimisjakso päättyy kuitenkin nyt maanantaina. Taideteollisen korkeakoulun pajakurssit alkavat nimittäin ensi viikolla, eli oma pers ja vähän tavaroita pitäisi siis huomenna (tai tänään) raahata tuonne rakkaaseen pääkaupunkiimme. Siitä alkaa minulle ihan uudenlainen elämä: elämä opiskelijana, ehkä tulevana muotoilijana, ihan omillani. Tai no, melkein. Aina tarvitaan ja saa tukea, enkä puhu nyt mistään opintotuesta (jota pitäisi muuten hakea NYT, note to self).

Muutos on kieltämättä jännittävä. En voi kehua valmistautumistani - en ole vielä edes aloittanut pakkaamaan tavaroita, joita otan mukaan. Oikeastaan parempi olisi sanoa, etten ole vielä edes ihan selvillä, mitä kaikkea otan.

Puolustaudun sillä, että elokuun ajan minulla on tilapäismajoituksena täysin kalustettu yksiö, enkä siis edes tarvitse ihan määrättömästi tavaraa tässä vaiheessa. Useimmat ovat varmasti kuulleet tämänhetkisestä opiskelija-asuntotilanteesta Helsingissä: kysyntä ylittää tarjonnan selvästi ja kämpän saaminen kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja tarjoavilta tahoilta on pitkälti arpapeliä. Yksityisillä tarjontaa olisi, mutta hinnat ovat taas opiskelijoille turhan suolaisia.

Ei tämä tilapäisasumuksenikaan halpa ole, mutta 400 euroa kuukauden ajalta sisältäen kaiken on mielestäni ihan hyvä löytö. Ja vielä hyvässä paikassa, Sörnäisistä on kolme kilometriä kouluun, joka taittuu kätevästi pyörällä. Syyskuun alusta alkaen varmistui juuri pari päivää sitten HOASin soluasunto Siltamäessä. Se on kalustamaton, joten silloin täytyy ehkä roudata kotoa Lundiaa, jota meillä joutilaana löytyy.

Tämän viikon alkupuolella aloin jo oikeasti olla epätoivoinen asunnon takia: löytyisikö sitä ollenkaan ajoissa. Kenen nurkissa kuljeksisin silloin? Ajaisinko autolla Haminan ja Helsingin väliä? Palaset onneksi kuitenkin loksahtelivat yksi kerrallaan paikoilleen ja nyt on sentään tämä asia mallillaan. Tilapäisasuntoni löysin Aalto-yliopiston Kassi-palveluun tekemäni ilmoituksen avulla.

Koska elokuun tilapäisasunto on tosiaan, noh, tilapäinen, en ole viitsinyt pistää vielä vireille muuttoilmoitusta. Tästä on tietysti se haitta, että niin kauan kun en virallisesti asu Helsingissä, en saa HSL:n matkakorttia opiskelijahintaan. Tämä ei onneksi sillä tavalla haittaa, koska aion tosiaan pyöräillä koulumatkat, jotka olisivatkin matkakortin suurin yksittäinen käyttötarkoitus. Myös tarvitsemani palvelut löytyvät varmasti kävelymatkan päästä. Satunnaisia julkisen liikenteen matkoja varten lataan varmaankin jonkun verran rahaa tavalliseen matkakorttiin - kovin paljon en siis usko sitä tarvitsevani.

Kannattaisiko sitten omaa autoa tuoda mukanaan? Helsingin sisäisessä liikenteessä sitä ei tarvita, mutta se kilpailee Haminaan suuntautuvilla matkoilla bussin kanssa hinnallaan. Helsingissä se olisi minulle kyllä vain turha riesa ja ylimääräinen huolenaihe: en halua laskea sen varaan että kukaan ei pölli tai muuten pahoinpitele rakasta Golfiani (minä, materialisti). Tiedän, että se on turvassa täällä, eli jätän sen tänne kotiin.

Paljon on ollut siis viime aikoina ajateltavaa eikä ajateltava ihan äkkiä lopu - muuton jälkeen jännittää sopeutuminen ihan uuteen ympäristöön, arkeen ja uuteen kouluun. Kuinka pärjään yksin? Yksinäisyys tuskin pääsee usein yllättämään: wanhat rakkaat kaverit ja perheenjäsenetkin ovat luvanneet tulla piipahtamaan käymässä, ja varmaan uusia kavereita tulee myös Taideteollisesta korkeakoulusta, kunhan pyörät lähtevät siellä pyörimään.

Eihän tästä nyt hirveää stressiä enää ole minulla ilmassa. Ja ainahan sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulisin että tää on nyt sellainen tapaus.

PS: Muutin blogin otsikon (ja osoitteen) vähän inhimillisemmäksi ja blogiin paremmin sopivaksi… On minulla muutakin elämää kuin iLife (;