Magnificent

Eilen oli SE päivä, 20. elokuuta, kun U2 veti ensimmäisen kahdesta Helsingin keikastaan. Itse olin mukana paikan päällä onnekkaan sattuman ansiosta ja voi jessus, onneksi olin!

Ylläolevassa kuvassa (otettu uskollisella iPhone 1:lläni) yhtye esittää parhaillaan kappaletta City of Blinding Lights, joka on yksi suosikkikappaleistani. Kuten kuvasta voi hieman päätellä, U2 360° -kiertueella lava on erittäin suuri ja tavallisesta kaavasta poikkeava, ihmisiä nimittäin on joka puolella sen ympärillä ja yhtyeen voi nähdä joka suunnasta. Lavarakennelman suuruudesta kertoo se, että yläosan pystyi helposti näkemään Olympiastadionin ulkopuolelta.

Sen sijaan se mikä kuvasta ei käy ilmi (vaikka voisi luulla) on se, miten upea show kaikenkaikkiaan oli. Valaistus ja lavan keskeltä roikkuvalle pyöreälle LED-näytölle ilmestyvät kuvat oli kaikki mietitty viimeisen päälle - siinä ei voinut muuta kuin antautua täysin henkeäsalpaavan audiovisuaalisen kokemuksen vietäväksi. Jos tämä on näyttänyt videoissa hienolta, "upea" saa aivan uuden merkityksen kun sen näkee livenä omilla silmillään.

Täytyy sanoa että Bono ja muutkin yhtyeen jäsenet olivat hyvin vireessä, paremmin kuin useissa näkemissäni taltioinneissa. Sen verran on tunnustettava etten ole kuunnellut niin paljoa U2:sta ennen keikkaa että olisin edes etukäteen tuntenut jokaista kappaletta, mutta se ei haitannut yhtään.

Tanskalaisista otettiin sen verran mallia että yhtye toivotettiin tervetulleeksi Suomen lipun värein. Kentällä olevat huiskuttivat valkoisilla liinoilla (tai mitä sitten olivatkaan) ja katsomossa olleet sinisillä. Toinen erityinen hetki koettiin konsertin loppupuolella, kun kaikki valot lavalta sammutettiin ja tunnelmaa luomassa olivat ainoastaan yleisön tuhannet ja taas tuhannet hehkuvat matkapuhelimet. Bono kuvasi sitä Linnunradaksi.

U2 360° oli aivan erityinen elämys joka ei unohdu, enkä ole ainoa kuka näin ajattelee. Keikkaa on kokonaisuudessaan vaikea tiivistää vain yhteen sanaan, mutta jos se on tehtävä niin on vain yksi vaihtoehto.

Magnificent.

Kesä kallistuu syksyksi. Ääh?

Aletaan olla siinä vaiheessa kesää kun voidaan puhua loppukesästä. Se tuntuu aina niin kovin haikealta eikä sitä senhetkistä kesää haluaisi päästää karkaamaan mihinkään. Sinne se kuitenkin aina menee ja sitten odotellaankin jo seuraavaa.

Minulla on vielä viikko jäljellä kesätöitä Haminan kaupungilla, kaksi viikkoa on jo takana. Töiden jälkeen ei harmillisesti jää enää edes lomaa, koska koulu alkaakin jo heti siitä seuraavalla viikolla. En kuitenkaan suuremmin valita, vaikka tänä kesänä onkin tullut lomailtua vain kokonaiset neljä viikkoa. Ei sillä, enemmänkin olisi kelvannut.

Raha on kyllä tullut tarpeeseen ja tulee edelleen: tilasimme kimpassa kaverin kanssa Englannista Applelta iPhone 4:t Suomen hintojen paljastuttua kohtuuttomiksi. Näiden pitäisi saapua muutaman viikon sisällä. iPhonen lisäksi kukkaroa tulee oletettavasti keventämään flipperin hankinta, jonka ajankohdasta ei vielä ole tarkempaa tietoa. Kumpaa odotan enemmän? Jaa-a, veikkaanpa että aika tasan menevät tässä suhteessa.

Täytin heinäkuussa 18, eipä tunnu juuri erilaiselta kuin aiemminkaan. Sain pari pulloa skumppaakin lahjaksi, mutta niihin en ole absolutistina koskenut. Mieluisampi oli Tokinan 100 mm makro-objektiivi Nikon-järjestelmääni, jolle on kyllä ollut tarvetta ja olen parin viikon testijakson perusteella siihen erittäin tyytyväinen. Ajokortti ei ole vielä hallussa, olen kirjallisissa käynyt ja ne on saatu myös läpi, mutta inssiin pääsemistä jarruttaa liukkaanajo, joka on vielä käymättä ja sitä ei ole toistaiseksi onnistuttu varaamaan.

MacBook Pro on ollut jo kolme viikkoa huollossa eikä Tectorista ole vastattu sähköpostiini. Ollaanko siellä lomalla vai mitä, siitä en tiedä, mutta mitään koneesta ei ole kuulunut ja alan pikkuhiljaa ihmettelemään ja huolestumaan, koska haluaisin sen jo takaisin.

Tässä kuussa on muuten vuorossa myös U2:n keikka Helsingissä! Se tulee varmasti olemaan upea.