Loma on taas mennyt liian nopeasti. Kaksitoista päivää siviilielämää jäljellä, ja hieman alkaa jo jännittämään tulevat 6/9/12 kuukautta. En osaa sanoa olenko riittävän hyvin valmistautunut. Aina voisi asiat olla paremmin mutta en koe olevani kaikkein huonokuntoisin intin nyt aloittava joskin en mikään atleettikaan. Kyselylomakkeeseen kunnosta antamani arvio "keskinkertainen" kolmiportaisella asteikolla lienee lähellä totuutta. Mutta hei, ei sinne kukaan kuole, muistutan itseäni. Täytyy mennä sillä asenteella että valtio tarjoaa ja kaikki vaan irti kokemuksista. Saas nähdä.
Vielä pitää ahkerasti lenkkeillä. Harmillisesti tuli pieni flunssa tähän väliin mikä on pitkälti estänyt liikunnalliset aktiviteetit ainakin muutamiksi päiviksi, saisi mennä ohi ja sassiin. Sen kummemmin minä kuin sykemittarinikaan ei ole tykännyt yhtään tällaisesta liikkumattomuudesta. Kunto on kuitenkin kuntotestin perusteella parantunut siitä mitä se oli sykemittarin hankinnan aikoihin, mikä on hyvä juttu.
Onneksi lomaan on kuitenkin mahtunut muutakin. Olin toissa viikon Lapissa Saariselällä, ja kävimme vaeltelemassa Urho Kekkosen kansallispuiston upeissa maisemissa. Bussimatka sinne ja takaisin oli ehkä yksi hirveimmistä matkustuskokemuksistani tähän asti meluavien ikiliikkujapartiolaisten takia, mutta onneksi viikon kokemukset painoivat vaakakupissa sata kertaa enemmän. Siemailin ensimmäistä kertaa elämässäni vettä tunturipuroista, mikä oli mahtavaa - ja vesi raikasta. Lähes yhtä hyvää kuin kaivovesi kotona… Viikon aikana kilometrejä kertyi lähes 100, mikä on mukavahko lukema.
Lomalla on toteutettu myös pitkäaikaisia unelmia. Tai no, yksi ainakin. Jokunen viikko taaksepäin sain jostain taas päähäni flipperin hankkimisen. Sain useita tarjouksia Flipperit.netin kautta ja tartuin parhaaseen niistä. Kävin viime viikolla autolla uudestaan Lapissa, tällä kertaa Rovaniemellä, josta hain Williamsin Red & Ted's Road Show -flipperin. Samalla reissulla tuli kokeiltua millaista on nukkua Volkswagen Passatin tavaratilassa (takaselkänojat kaadettuna). 1800 kilometriä kahdessa päivässä tuntui kyllä siinä vaiheessa kun lopulta olin kotona ja flipperi oli pystytetty paikallensa - unta ei tarvinnut odotella. Tunnetila oli huikea ja hiukan epätodellinenkin kun pelasin Road Showta ensimmäisen kerran kotona - onko tosiaankin niin, että yli 12 vuoden haave toteutui nyt? Kyllä vain. Flipperijuttuja enemmän Pinball Life -blogissani.
Talviturkkia en ole vielä heittänyt koska vesi on kylmää. Yllätys. Harmillisen vähän on myös kavereita tullut nähtyä tällä lomalla. Sekä Haminan kavereita että taikkilaisia. Teollisten muotoilijoiden kanssa oli jotain puhetta kesämiitistä mutta siitäkään ei ole sen kummemmin sovittu mitään. Pakko korjata tilanne tässä kahdentoista päivän aikana. Kaduttaa muuten.
