Kyse on ihmisistä jotka eivät ole koskaan muuttaneet sen jälkeen kun ovat aloilleen asettuneet nykyiseen paikkaansa monen monta vuosikymmentä sitten - uusi talo on vain rakennettu samalle tontille. He muuttavat nyt entistä lähemmäs (meitä) melkein kaupungin keskustaan, josta on helppo käydä asioilla. Kuulin asiasta äidiltä ja korvaan särähti sana "senioritalo". Kyse ei kuitenkaan ole sentään mistään vanhainkodista, vaan ihan tavallisesta kerrostalosta jossa on vain tavallista paremmin otettu ikääntyvät ihmiset huomioon. Onneksi.
Ensimmäinen asia, josta huolestuin, oli mummin ja ukin nykyisen talon/talojen kohtalo. Olen itsekin asunut siinä heidän vanhassa talossa, ja molempiin taloihin sekä ylipäätään koko paikkaan liittyy todella paljon rakkaita muistoja - huolestuin että ne viedään nyt pois. Tähän liittyy toinen hätkähdyttävä yksityiskohta: äiti aikoo muuttaa sinne miesystävänsä kanssa. Siis lapsuudenkotiinsa. Huoleni katosivat saman tien. Sitä myötä minunkin toinen kotini siirtyy sinne. Ei huono ratkaisu.
Nyt kevään mittaan edessä on siis kaksi muuttourakkaa ja remontti vanhassa-uudessa talossa. Paikat siellä on kyllä pakko valokuvata, koska muistan ne nimenomaan sellaisina kuin ne ovat tähän asti olleet. Suunnitteilla on radikaaleja muutoksia moneen asiaan, mutta talo on kuitenkin mainiossa kunnossa koska siitä on pidetty erinomaista huolta.
Kieltämättä tässä on vielä paljon sulattelemista kaiken kiireen keskellä. Olen joka tapauksessa positiivisella asenteella mukana, vaikka jokseenkin muutosvastainen luonteeltani olenkin. Ei pidä antaa sen haitata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti