Tästä päivästä alkaen Sörnäinen on taakse jäänyttä elämää. Aamupäivällä kahden tunnin ja vartin jonotuksen jälkeen sain Hoasin toimistosta avaimet Siltamäen solukämppään. Illalla pakattiin tavarat autoon Sörnäisissä ja kuljin niistä ovista ulos viimeisen kerran, vesisateen vihmoessa. Siispä kurssi kohti Siltamäkeä pelonsekaisin tuntein.
Maisemat vaihtuivat nopeasti suurkaupungista vihreäksi taajama-alueeksi. Mieli alkoi kirkastua: miljöö on selvästi ytimen ympäristöä miellyttävämpi. Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Kämpän ovesta sisään astuessa heränneitä fiiliksiä ei kyllä voi hyvällä tahdollakaan kehua miellyttäviksi. Yhteiset tilat ovat niin totaalisen likaiset että ihmettelen onko siellä koskaan siivottu. Lattiat ovat suorastaan mustat, keittiössä on tahroja enemmän kuin laki sallii, jääkaappi ei ainakaan houkutellut pistämään mitään syömäkelpoista sinne, kylpyhuone on aneemisuuden ruumiillistuma.
Oma huoneeni ei onneksi ole aivan näin lohduton, vaikka sillekään ei juuri kehuja voi antaa. Muovimattolattian iljettävyys hakee sielläkin vertaistaan: likaisuuden lisäksi siinä on outoja reikiä joissakin kohdin. Verhoista en halua edes puhua (tai mikä rätti se sitten olikaan mikä siinä ikkunassa roikkuu). Epätavallisen korkeaa huonetta valaisee yksi keskeltä kattoa yksinkertaisesti johdon päässä roikkuva kelmeä hehkulamppu. Hyiyäk.
Olen niin iloinen ettei sinne tarvinnut heti jäädä: kirjoittelen tätä kotona Haminassa. Sunnuntaina on tarkoitus ottaa mukaan paitsi lisää tavaroita, myös järeät siivousvälineet ja pistää tuulemaan mokomassa huushollissa. Tavoite on ainakin se, että keittiössä uskaltaa laittaa ruokaa silloin tällöin ja lattioilla kehtaa kävellä ilman kenkiä. Tällainen sotku ei ilmeisesti ole mikään poikkeuksellinen Hoasin asunnoissa: eräs kaverini raportoi tosi monen tunnin siivousurakasta omassa solussaan.
Yhden kämppiksistä ehdin pikaisesti tavata, toista en ole nähnyt edes vilaukselta, ovi oli kiinni. En oikein osaa sanoa mitä odottaa. Joku tai jotkut siellä kyllä vakavasti laiminlyövät asunnon kunnossapitovelvollisuuttaan.
Pieni aavistus tästä vaan on. En ehkä tule tuonne kotiutumaan, mikä on harmi. Toistakaan kämppää ei ole mahdollisuutta saada. Positiivista on lähinnä se, että ensi kesän kynnyksellä kun koulu taas loppuu saan muuttaa takaisin Haminaan kotiin. Sitten seuraavan (oletettavasti) vuoden ajan Suomen puolustusvoimat tarjoavat "asunnon", jossa siisteydestä kyllä pidetään huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti