perjantai 10. elokuuta 2012

Kuulumisia harmaista

Viides viikko intissä alkaa olla taputeltu pikkuhiljaa. Tänä viikonloppuna ei tosin ole viikonloppuvapaita mutta se ei onneksi kamalasti haittaa siinä mielessä että tämä viikko olisi ollut erityisen raskas tai rasittava.

Tällä viikolla piti olla neljän päivän tärkeä ampuma- ja taisteluharjoitus Valkjärven metsässä. Olikin, mutta itse en ollut siellä. Viime viikon torstaista vaivannut vasen alaselän/jalan tienoo ei viikonlopun aikana ottanut parantuakseen, joten maanantaina piti käydä piipahtamassa veksissä (varuskunnan terveysasemalla). Sieltä kirjoitettiin muutama päivä VMTL:ää (vapaa marssi-, taistelu-, ja liikuntakoulutuksesta) ja kehotettiin tulemaan uudestaan jos kipuilu jatkuu. Menin torstaina uudestaan koska näin oli ja sain tulehduskipulääkekuurin loppuviikoksi, sekä VMTL:n nosto- ja kantovapautuksella sen kaveriksi.

Viikko-ohjelmaan on kuulunut pääasiassa tylsistymistä kasarmilla - ns. tyhjää aikaa, joka ei siis ollut vapaa-aikaa vaan palvelusaikaa, on ollut aika paljon. Silloin tällöin on ollut siivouspuuhia yksikössä. Päätehtäväksi meille "vempoille" muodostui kuitenkin metsässä olevien ruokahuollon hoitaminen täällä päässä - meidän tuli lastata autoihin metsään menevät ruokatarvikkeet sekä purkaa sitten sieltä pois tulevat tavarat. Homma oli aluksi pitkälti ihmettelyä mutta alkoi nopeasti sujumaan kun sitä oli useamman kerran päivässä. Loppua kohden näitä nakkeja kävi melkein odottamaan kun aika kävi muuten pitkäksi.

Leiri ei välttämättä olisi ollut kovin paha, ainakaan mikäli tupakavereita on uskominen. Kuulemma siellä oli paljon mukavampaa kuin pari viikkoa sitten Vallanjärvellä yön yli -harjoituksessa eli ns. "majohajossa". Tuon kutsumanimen merkitys selvisi kyllä siellä nopeasti - koko kaksipäiväinen rupeama oli lähes tauotonta sykkimistä hiestä märkänä. Yöllisten tulitaistelu oli kuitenkin hieno kokemus etenkin visuaalisesti valaisurakettien antaessa kelmeää valoaan maastoon ja paukkupatruunoista tulevien valtavien suuliekkien välkkyessä metsän pimeydessä. Uudestaan en ehkä menisi mutta kerran elämässä -kokemustahan tämä onkin melkeinpä koko homma.

Nyt katseet ovat kuitenkin jo ensi viikossa. Torstaina loppuu alokasaika, on sotilasvakuutus ja meidät vihdoin nimitetään jääkäreiksi. Sain tänään tekstiviestinä myös ilmoituksen että keskiviikkona pitäisi olla aamusta jo ilmottautuneena Helsingissä pääesikunnan viestintäosastolla näitä viime merkinnässäkin mainittuja graafikon pestin valintakokeita varten. Kaikki on siis vielä tässä vaiheessa mahdollista, ja edelleen tosiaankin toivon että pääsen niihin hommiin. Siellä menee varmaan koko päivä joten sulkeiset jäävät väliin siltä päivältä. Sinä päivänä pitäisi myös saada tietää mikä on palvelusaika ja -paikka täällä Haminassa. Jos graafikon tehtävät aukeavat niin ne menevät sitten aiemmin määrättyjen asioiden edelle.

Vakuutuksen jälkeen on kolmen päivän loma. Sitäkin odotellaan jo innokkaasti. Sen sijaan siitä ollaan jo hieman harmissaan miten tämä alokastupa tulee hajoamaan ensi viikon jälkeen. Mielettömän hyviä tyyppejä ovat olleet kaikki tupakaverit ja ei tästä hommasta varmaan olisi mitään tullutkaan jos näin ei olisi. Useimmat päätynevät eri suunnille. Pieni mahdollisuus on sillekin että en itse asiassa pääsekään graafikoksi Helsinkiin vaan tänne Haminaan. Silloin olisi mahdollisuus nähdä alokastuvan kavereitakin paremmin.

Lisää kuulumisia varmaan ensi viikolla vakuutuksen jälkeisiltä lomilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti