Kirjoitin tammikuussa 2013 asiaa omasta valokuvaustyönkulustani. Silloin kerroin siitä, miten olin aloittanut arkistoinnin iPhotossa, ottaen myöhemmin mukaan Lightroomin ja lopulta päätöksestä siirtyä kokonaan Lightroomiin.
Kahden ja puolen vuoden aikana en ole hetkeäkään katunut päätöstä siirtää kaikki kuvat pelkästään Lightroomin alle – systeemi on toiminut erittäin hyvin ja lopullinen ero iPhotosta, jota inhosin aina vain enemmän, tuntui vapauttavalta. Lightroom on varsinkin Retina-näytöllisellä MacBook Pro:lla kuin rasvattu salama ja sen logiikka sopii edelleen minulle kuin nenä päähän. En haikaillut missään vaiheessa Aperturen perään, etenkään sen jälkeen kun Apple julkisti lopettavansa sen kehityksen Photos for Mac –ohjelman esittelyn myötä. Photos (käytän englanninkielistä nimeä selkeyden vuoksi) liittyykin tähän kirjoitukseen oleellisesti.
Minulla on kaksi kameraa, joilla kuvaan. Ensimmäinen niistä on uskollisesti vuodesta 2007 palvellut Nikon D80, jonka otan mukaan kaikkialle, jossa kuvittelen vähänkään haluavani/joutuvani ottamaan laadukkaita kuvia. Toinen kamera on aina taskussani, nimittäin iPhone 5. Vaikka se ei kuvien laadussa vedä vertoja oikealle järjestelmäkameralle, sillä on ikuistettu monia mukavia hetkiä. Se onkin ehkä jopa tärkeämpi oman elämän dokumentointia ajatellen ihan jo siksi, että se on aina mukana.
Lightroom ja järjestelmäkamera ovat selvästi luodut toisilleen. Tähän mennessä olen heittänyt sekaan myös iPhonella ottamani kuvat, mutta se on tuntunut koko ajan tietyllä tapaa "väärältä", koska niiden laatu vaihtelee paljonkin, ja mukana ovat myös videot. Aluksi pidin Lightroomin videotukea hyvänä asiana, mutta aika on opettanut, että kun avaan Lightroomin, haluan keskittyä täysillä Nikonilla ottamiini RAW-kuviin – iPhonesta tulleet kuvat ja videot tuntuvat olevan lähinnä tiellä. En oikeastaan ikinä edes muokkaa niitä, koska JPEG-pakattujen kuvien säätö on lähinnä masentavaa touhua.
Applen julkaisema Photos for Mac oli se kauan kaipaamani ratkaisu tähän pulmaan. Jätin Mac OS X Yosemiten väliin, ja päivitin puolitoista kuukautta sitten suoraan Mavericksista El Capitaniin, joten Photos on minulle hyvinkin uusi tuttavuus.
Vaikutelma Photos-ohjelmasta on ollut positiivinen tähän mennessä: se on simppeli, no-bullshit -työkalu, johon kuvat voi heittää. Säätömahdollisuudet kalpenevat Lightroomille, mutta se ei haittaa. Erityisen hyvää siinä on iPhonesta tuttu kuvien paikkadataan perustuva automaattinen järjestely, koska en koe suurta kiinnostusta alkaa käsin järjestelemään kuvia käsin kahdessa paikassa. Kaikkien näiden valossa Photos on ideaali sijoituspaikka iPhonen kuville – sen avulla pääsen helposti käsiksi niihin silloin kun haluan, eivätkä ne turhaan häiritse taiteelleni varattua Lightroom-katalogia. Lisäksi Photos siirtää kuvat automaattisesti iCloudin kautta My Photo Stream -ominaisuutta hyödyntäen, mikä on sekin ehdoton plussa.
Varsinainen siirto Lightroomista hoitui hyvin yksinkertaisesti – siirsin Lightroomissa kaikki iPhonella otetut kuvat yhteen kansioon, jonka pudotin Photos-ohjelmaan ja katsoin, miten taika vaikutti. Prosessi piti tosin tehdä erissä, koska samannimisiä tiedostoja oli joitakin. Lisäksi osasta kuvista puuttuivat jostain syystä EXIF-tiedot kameran malli-informaation osalta, joten ne piti poimia pakasta käsin. Lopputulokseen täytyy taas kerran olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti