BeoPlay H5 olivat Bang & Olufsenin ensimmäiset Bluetooth-nappikuulokkeet. Aiempaa B&O PLAY -brändiä on viimeisen vuoden aikana hitaasti mutta varmasti sulautettu takaisin emoyhtiöönsä, ja kaikki uudet tuotteet brändätään tästä lähtien Bang & Olufsen -brändin alle, vaikkakin BeoPlay-nimi säilyy käytössä tuotenimissä. H5:n seuraajat, BeoPlay E6:t, esiteltiin hiljattain, ja H5 poistunee siten mallistosta piakkoin. Siinä hieman triviaa alkuun.
Nämä H5:t oli tarkoitettu läksiäisyllätykseksi harjoittelijanpestini päätyttyä firmassa viime marraskuussa, mutta erinäisistä syistä päätyivät minulle vasta reilu viikko sitten. Meillä on siis kuitenkin ollut jo hetki aikaa tutustua toisiimme, ja ajattelin kertoa, mistä on kysymys ja miten meillä on mennyt.
 |
| BeoPlay H5: kaksi nappia, kangasjohto ja kaukosäädin. |
H5-kuulokkeet tulivat markkinoille kesällä 2016, eli ennen kuin täysin johdottomat nappikuulokkeet alkoivat toden teolla lyömään itseään läpi. Niinpä nappeja yhdistää niskan takaa menevä johto. Johto on kangaspäällysteisenä miellyttävän ja kestävän tuntuinen, sekä lenkkarinnauhaa muistuttavana yhdistää kuulokkeet urheiluun, mihin ne on Bang & Olufsenin mukaan roiske- ja pölytiiviinä suunnattukin. Kokonaisuus on erittäin simppeli ja minimalistinen – ilman mitään ylimääräisiä tingeltangeleita, joita monissa muissa vastaavan konseptin kuulokkeissa näkee.
Kuulokkeet muistuttavat muotokieleltään etäisesti BeoPlay H3:a, mikä ei ole sattumaa, sillä Jakob Wagner on näidenkin muotoilun takana. Alumiinia on vähemmän – siinä missä iso osa H3:n rungosta oli työstetty alumiinista, H5:ssä on alumiinikiekot enemmänkin koristeena, klassisella laserkaiverretulla B&O-logolla tietysti. Muutoin kuulokkeet ovat miellyttävän tuntuista pehmeäpintaista muovia. Värivaihtoehtoina ovat kirjoitushetkellä nyt nähtävän mustan lisäksi sammalenvihreä ja roosa. Värit näkyvät nappien alumiinikiekoissa ja kangasjohdossa, muut osat ovat mustia. Aiemmissa kausivärimallistoissa on ollut muunkilaisia väriyhdistelmiä – idean tästä voi saada katsomalla E6:n eri väriversioita.
Johto tuo tarjolle vasemman kuulokkeen läheisyyteen tutun kolmipainikkeisen kaukosäätimen. Se on hieman isompi kuin H3:ssa, ja tiivistyksen takia painikkeet ovat kumiset ja jonkin verran H3:a jäykemmät. H5:ssä painikkeet ovat nystyröiden kohdalla, siinä missä H3:ssa ne ovat nystyröiden väleissä. Vielä en ole vakuuttunut kummankaan ratkaisun keskinäisestä paremmuudesta.
Koska H5:t ovat Bluetooth-kuulokkeet, mutta niissä ei ole ylimääräisiä painikkeita virran kytkemiseen tai laiteparin muodostukseen, nämä tehtävät on keskitetty kaukosäätimen keskipainikkeeseen. Lyhyt painallus kytkee virran päälle (tutun "plop plop" -äänen saattelemana) ja viiden sekunnin painallus aktivoi parituksen. Muutoin kaukosäädin toimii täysin samoin kuin H3:n kaukosäädin lähestulkoon lihasmuistista.
Tuotteen tilasta kertoo myös merkkivalo vasemmassa kuulokkeessa – valkoinen normaalille käytölle, sininen paritukselle ja punainen alhaiselle varaukselle. Valo on sijoitettu siten, että sitä ei näe käytön aikana, mikä on minusta fiksu ratkaisu. Jos itse en joka tapauksessa pysty katselemaan merkkivaloja kuulokkeiden ollessa korvissa, miksi kenenkään muunkaan tarvitsisi? En voi sietää katsella Bluetooth-kuulokkeita, joissa on ulospäin näkyviä ja joskus vilkkuvia (ja herranjestas, sinisiä) merkkivaloja. Niissä on jotain mautonta.
Kerroin, että kaukosäätimen keskipainike hoitaa virran kytkemisen ja parituksen, mutta en puhunut virran katkaisusta mitään. Tämä siksi, että H5:ssa tätä varten on jotain paljon hauskempaa kuin painikkeet. Molemmissa napeissa on nimittäin magneetit, ja ne voi napsauttaa yhteen. Silloin virta katkeaa automaattisesti, ja samalla kuulokkeista muodostuu kätevästi kaulaketju, eli niitä ei tarvitse alkaa tunkemaan taskuun tai reppuun, vaan ne voi jättää yksinkertaisesti kaulaan roikkumaan, odottamaan seuraavaa hetkeään. Reilun viikon jälkeen tämä jaksaa edelleen riemastuttaa aivan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. Säilytystä varten mukana toimitetaan kuitenkin samanlainen pehmeä fleecepussi kuin H3:nkin kanssa – värikoodatulla alumiinisella B&O-soljella tietysti.
H5:t tarjoavat noin viisi tuntia kuunteluaikaa yhdellä latauksella. 30 % ja 10 % varaustason kohdalla kuuluu kolme "plop"-ääntä, mutta varauksen voi nähdä myös iOS:n tilapalkista tai Tänään-näkymän akkuwidgetistä. Latausta varten kuulokkeiden mukana seuraa sympaattinen USB-liitäntäinen musta kuutio, joka on päällystetty samalla pehmeällä polymeerillä kuin itse kuulokkeetkin. Kuutiolla on painoa, mikä antaa laadukkaan vaikutelman ja varmistaa, että se pysyy aloillaan eikä sitä viedä kuin pässiä USB-kaapelissa.
 |
| H5:t latautuvat elegantisti osana yllättävän painavaa kuutiota. |
Kuulokkeet napsahtavat kuutiossa oleviin koloihin samoilla magneeteilla kuin toisiinsakin, täydentäen sen. Vilkkuva oranssi valo kertoo latauksen olevan käynnissä, vihreä jatkuva taas akun olevan täynnä. Latausaika on pitkähkö kaksi tuntia, mikä tuntuu iäisyydeltä kun vertaa sitä Applen AirPodien pikalataukseen, joilla jo 15 minuutin latauksella saa kolme tuntia kuunteluaikaa. Toistaiseksi tämä ei ole ollut ongelma, sillä akkukesto on ollut täysin riittävä omiin päivän tarpeisiini, ja kuulokkeet voi sitten illalla ladata täyteen seuraavaa päivää varten.
Latauksessa piilee BeoPlay H5:n ja uusien E6:n suurin näkyvä ero. E6:n johtoon on nimittäin ilmestynyt myös oikealle puolelle kaukosäätimen kokoinen ja muotoinen patukka, johon kiinnittyy uusi latauskaapeli. Järjestely ei minusta ole läheskään yhtä elegantti kuin H5:n kuutio, mutta mahdollistaa kuulokkeiden latauksen samaan aikaan, kun niitä käytetään, mikä on kiistaton bonus.
Entä ne tärkeimmät asiat sitten, istuvuus ja ääni?
Olin kokeillut H5:a kerran aiemmin, ja silloin ne tuntuivat isoilta, pienissä korvissani siis todella epämukavan isoilta. Ja ovathan ne huomattavasti isommat H3:een verrattuna, joiden istuvuudesta olen tähän asti kovin pitänyt. Pelkäsin ensikokemuksen perusteella, että minun olisi mahdoton nauttia näistä kuulokkeista, mutta vietettyäni hieman aikaa kokeillen eri sovitteita, löysin sellaiset joilla H5:t istuvat itse asiassa hyvinkin mukavasti korviini.
H5:n mukana tulee seuraa joukko erilaisia korvasovitteita, huomattavasti isompi valikoima kuin H3:n mukana. Silikonitulppia on neljää eri kokoa, ja Comply Sport -vaahtomuovitulppiakin kolmet. Lisäksi on muutama erikokoinen setti silikonisia "eviä", jotka voi sujauttaa napin ympärille istuvuutta parantamaan, mutta myös kokoa kasvattamaan – eivät sovi minulle siis. Tämä on muuten toinen eroavaisuus H5:n ja E6:n välillä: E6:n napit on uudelleensuunniteltu siten, että nuo evät ovat osa ulkokuorta eivätkä kasvata napin kokoa.
Kokeilun perusteella olen tykästynyt keskikokoisiin Comply-tulppiin. Koska tulpat on litistettävä ennen korviin tunkemista ja niitä on hyvä pitää hetki paikallaan, kunnes ne laajenevat korvakäytävään, hidastavat ne H5:n pukemista, mutta on se vaivan väärti. Istuvuus on hyvä ja tulpat eristävät ulkopuolen ääniä todella hyvin – liikenteessä vähempikin riittäisi turvallisuuden takia, mutta toisaalta äänenvoimakkuus pysyy maltillisena eikä aktiivisen melunvaimennuksen puutekaan niin häiritse.
Viimeiset kaksi vuotta H3:a kuunnelleena eron H5:n äänessä huomaa. Bang & Olufsenille tyypillinen aktiivikaiuttimien ja -kuulokkeiden ääni on kirkkaahko, mikä toimii kaiutinkuuntelussa hyvin, mutta kuulokkeissa kaipaan hieman enemmän pehmeyttä. H5:ä silikonitulpilla kuunnellessani huomasin hamuavani BeoPlay-sovelluksen ToneTouch-säätöä himmentääkseni hieman diskanttia. Huomasin saman kokeillessani H9i:tä, ja säädön myötä ääni muuttuikin molemmissa omaan korvaani heti miellyttävämmäksi. Comply-tulpissa on kuitenkin vaahtomuovia myös ääniaukossa, mikä luo luontaisen vaimennuksen yläpäähän, joten niillä H5:t kuulostavat passelilta jo tehdasasetuksilla.
Koska H5:ssa on oma D/A-muunnin ja signaaliprosessori, jonka avulla ne saadaan kuulostamaan periaatteessa miltä vain, lienee perusteltua olettaa, että ne ovat lähempänä Bang & Olufsenin akustikkojen tavoittelemaa ideaalia ääntä, siinä missä H3:t passiivisina ovat fysiikan ja ulkoisen kuulokevahvistimen armoilla.
Eroista huolimatta H5:t Comply-tulpilla kuulostavat monilta osin hyvinkin samalta kuin H3:t silikonitulpilla. Bassopää on luonteeltaan hyvin samanlainen, napakka mutta riittävän mehevä. Suurimmat erot ovat korostuneempi diskantti ja yläkeskialue, jonka myötä tila toistuu avarampana ja esimerkiksi Anna Puu on saanut ääneensä kirkkautta ja kuulautta. Toisaalta tottumattomuus tähän uuteen balanssiin saa äänen tuntumaan ensialkuun ohuemmalta – tunne joka kuitenkin menee hetken päästä ohi.
Kummista pidän äänenvärin perusteella enemmän? En taida lähteä valisemaan, koska vaikeaa se olisi. Se on sanottava, että H5:n D/A-muunnin ei ole yhtä laadukas kuin iPhone 5:n vastaava H3:n kanssa – kohinamatto on selvästi korkeammalla, minkä huomaa podcastien ja musiikin hiljaisten kohtien kanssa. Lisäksi harmillinen piirre on kangasjohdosta korvanappeihin kantautuvat hankausäänet, mutta tälle on todella vaikea mahtaa mitään.
Kaiken kaikkiaan elämä H5:n kanssa on ollut hyvin vaivatonta, enkä ole kohdannut mitään niistä ongelmista (Bluetoothin pätkiminen, äänenvoimakkuuden hyppääminen 50 %:iin kun akku on vähissä), joista eräs ystäväni kärsi sinä aikana, kun hän sellaiset omisti. Nähtäväksi jää, ilmaantuuko niitä myöhemmin. Toistaiseksi koputan puuta.
Menee oma aikansa tottua siihen, että myös kuulokkeiden latauksesta on huolehdittava, mutta en edes osannut aavistaa, miten paljon pidän menossa ollessani siitä, että puhelimen ja kuulokkeiden välillä ei enää olekaan johtoa. H3:a ne eivät istuvuudessaan voita, mutta yksinkertainen ulkonäkö, huolitellut yksityiskohdat ja hyvä ääni tekevät BeoPlay H5:stä pakkauksen, josta ainakin minun on helppo pitää.
BeoPlay H5
Bang & Olufsen
Roiske- ja pölysuojatut Bluetooth-nappikuulokkeet
Suositushinta 249 euroa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti