Voin ihan suoraan ja rehellisesti vastata otsikon kysymykseen: en ole. Kesä on juuri nyt siinä ainakin minulle ikävimmässä vaiheessa kun illat alkavat olemaan jo pimeämpiä, öistä puhumattakaan, ja kun lomaa on enää muutama päivä jäljellä. Kesä alkaa kääntyä syksyksi. Se tulee aina niin yllättäen, kun aina ajattelee, että onhan tässä vielä paljon aikaa ottaa rennosti.
No tänä kesänä ei varsinaisesti ollut, ylioppilaskirjoitusten jälkeen olen viettänyt lomaa kokonaiset kaksi viikkoa jotka ovat sattuneet olemaan nämä viimeiset viikot. Kevään lukulomalla tuli sentään tehtyä ihan jotain muuta kuin luettua eli ei tämäkään vuosi ihan lorvimatta ole mennyt. Ei sillä, työ tuotantoteknisenä harjoittelijana Mediaympyrä Oy:ssä oli kyllä erittäin antoisa kokemus myös tulevaisuuden kannalta ja nautin siitä täysin siemauksin.
Tämä kaksiviikkoinen lorvimisjakso päättyy kuitenkin nyt maanantaina. Taideteollisen korkeakoulun pajakurssit alkavat nimittäin ensi viikolla, eli oma pers ja vähän tavaroita pitäisi siis huomenna (tai tänään) raahata tuonne rakkaaseen pääkaupunkiimme. Siitä alkaa minulle ihan uudenlainen elämä: elämä opiskelijana, ehkä tulevana muotoilijana, ihan omillani. Tai no, melkein. Aina tarvitaan ja saa tukea, enkä puhu nyt mistään opintotuesta (jota pitäisi muuten hakea NYT, note to self).
Muutos on kieltämättä jännittävä. En voi kehua valmistautumistani - en ole vielä edes aloittanut pakkaamaan tavaroita, joita otan mukaan. Oikeastaan parempi olisi sanoa, etten ole vielä edes ihan selvillä, mitä kaikkea otan.
Puolustaudun sillä, että elokuun ajan minulla on tilapäismajoituksena täysin kalustettu yksiö, enkä siis edes tarvitse ihan määrättömästi tavaraa tässä vaiheessa. Useimmat ovat varmasti kuulleet tämänhetkisestä opiskelija-asuntotilanteesta Helsingissä: kysyntä ylittää tarjonnan selvästi ja kämpän saaminen kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja tarjoavilta tahoilta on pitkälti arpapeliä. Yksityisillä tarjontaa olisi, mutta hinnat ovat taas opiskelijoille turhan suolaisia.
Ei tämä tilapäisasumuksenikaan halpa ole, mutta 400 euroa kuukauden ajalta sisältäen kaiken on mielestäni ihan hyvä löytö. Ja vielä hyvässä paikassa, Sörnäisistä on kolme kilometriä kouluun, joka taittuu kätevästi pyörällä. Syyskuun alusta alkaen varmistui juuri pari päivää sitten HOASin soluasunto Siltamäessä. Se on kalustamaton, joten silloin täytyy ehkä roudata kotoa Lundiaa, jota meillä joutilaana löytyy.
Tämän viikon alkupuolella aloin jo oikeasti olla epätoivoinen asunnon takia: löytyisikö sitä ollenkaan ajoissa. Kenen nurkissa kuljeksisin silloin? Ajaisinko autolla Haminan ja Helsingin väliä? Palaset onneksi kuitenkin loksahtelivat yksi kerrallaan paikoilleen ja nyt on sentään tämä asia mallillaan. Tilapäisasuntoni löysin Aalto-yliopiston Kassi-palveluun tekemäni ilmoituksen avulla.
Koska elokuun tilapäisasunto on tosiaan, noh, tilapäinen, en ole viitsinyt pistää vielä vireille muuttoilmoitusta. Tästä on tietysti se haitta, että niin kauan kun en virallisesti asu Helsingissä, en saa HSL:n matkakorttia opiskelijahintaan. Tämä ei onneksi sillä tavalla haittaa, koska aion tosiaan pyöräillä koulumatkat, jotka olisivatkin matkakortin suurin yksittäinen käyttötarkoitus. Myös tarvitsemani palvelut löytyvät varmasti kävelymatkan päästä. Satunnaisia julkisen liikenteen matkoja varten lataan varmaankin jonkun verran rahaa tavalliseen matkakorttiin - kovin paljon en siis usko sitä tarvitsevani.
Kannattaisiko sitten omaa autoa tuoda mukanaan? Helsingin sisäisessä liikenteessä sitä ei tarvita, mutta se kilpailee Haminaan suuntautuvilla matkoilla bussin kanssa hinnallaan. Helsingissä se olisi minulle kyllä vain turha riesa ja ylimääräinen huolenaihe: en halua laskea sen varaan että kukaan ei pölli tai muuten pahoinpitele rakasta Golfiani (minä, materialisti). Tiedän, että se on turvassa täällä, eli jätän sen tänne kotiin.
Paljon on ollut siis viime aikoina ajateltavaa eikä ajateltava ihan äkkiä lopu - muuton jälkeen jännittää sopeutuminen ihan uuteen ympäristöön, arkeen ja uuteen kouluun. Kuinka pärjään yksin? Yksinäisyys tuskin pääsee usein yllättämään: wanhat rakkaat kaverit ja perheenjäsenetkin ovat luvanneet tulla piipahtamaan käymässä, ja varmaan uusia kavereita tulee myös Taideteollisesta korkeakoulusta, kunhan pyörät lähtevät siellä pyörimään.
Eihän tästä nyt hirveää stressiä enää ole minulla ilmassa. Ja ainahan sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulisin että tää on nyt sellainen tapaus.
PS: Muutin blogin otsikon (ja osoitteen) vähän inhimillisemmäksi ja blogiin paremmin sopivaksi… On minulla muutakin elämää kuin iLife (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti