Kevät

Kevät on jo pitkällä. Lumet on hävinneet ja kaikki vihertyy, ensin hitaasti ja sitten räjähtäen. Aika uskomattomalta tuntuu että on jo viikko menty toukokuuta, ja se tarkoittaa sitä, että enää on alle kaksi viikkoa koulua jäljellä, oikeastaan puolitoista.

Paljon on vielä tehtävää kuitenkin ennen kesälomaa. Deadlineja on ollut pitkin kevättä, mutta jotenkin niitä on taas tähän loppuun kasautunut ihan liiaksi. Tiistaina olisi taidehistorian tentti mistä on jo etukäteen pahat aavistukset…

Koulun lisäksi on muutama muu projekti, yhtenä tämän kämpän siivous ja tyhjennys - siis muutto. Vuokrasopimus Hoasin kanssa loppuu 31.5. ja siihen mennessä pitäisi olla paikat siistinä ja valmiina seuraavalle vuokralaiselle. Olen oikeastaan odottanut poismuuttoa täältä. Vaikka tällaiseen asumiseen on jo oikeastaan ehtinyt tottua tässä vuoden aikana niin silti tuntuu että nyt on nähty tarpeeksi, ainakin tällä erää.

Se on arvoitus sitten mistä löydän itseni reilun vuoden päästä kun olen taas siviilissä ja jatkan opiskeluja täällä. Toivottavasti en kuitenkaan ihan samasta paikasta - vaikka Siltamäen ja Suutarilan ympäristö on ihan mukavan pikkukaupunkimaista, kuten aiemminkin olen todennut, tämä on jo nähty. Olisi mukava asustaa lähempänä koulua. Täältäkään ei ole hankala mennä, 70T:llä pääsee ilman vaihtoja kohtuullisella kävelymatkalla, mutta se vie vaan aikaa sen verran että yhtään tiuhempi kulkeminen tuntuu turhauttavalta. Omaa autoa olen lopulta päätynyt pitämään täällä on and off, koska autopaikan vuokra on niin edullinen. Se on osoittautunut huomattavasti bussia mukavammaksi tavaksi kulkea kodin ja Helsingin väliä, koska se ei kierrä turhien mutkien (Porvoo, Loviisa) kautta ja myös tavaroiden kuljettaminen mukana on yhtä juhlaa. Ja aikaa säästyy. Kilometrejä on kertynyt mutta koska rakastan ajamista, niin mikäs siinä.

Ihmiset kysyvät (viimeksi eilen) että vituttaako jättää opiskelut kesken armeijan takia. Vastaan että kyllähän se pikkuisen, mutta ei liikaa. Usein silloin mietin, mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisinkin aloittanut TaiKissa vasta vuotta myöhemmin, nyt tulevana syksynä. Paras ja pahin asia tässä on teollisen muotoilun ykkösten ryhmä. On ollut tosi hienoa tutustua ihan jokaiseen, kaikki mahtavia tyyppejä. Se on se paras puoli varmaankin ollut. Kolikon toinen puoli on sitten se että hyppään vuodeksi kyydistä, ja kakkoselle menen sitten ihan eri porukan kanssa. Näinhän se on varmaan kaikilla tässä tilanteessa olevilla. Onneksi se ei missään tapauksessa tarkoita etten voisi olla enää tekemisissä nykyisen ryhmäni kanssa. Yritän ajatella positiivisesti. Oikeastaan tykkään ajatuksesta välivuodesta omalla kotipaikkakunnalla.

Kesäloma menee toivottavasti ahkeran kuntoilun merkeissä. Ajattelin harjoittelun tueksi hankkia itselleni sykemittarin. Osan kipinästä tälle ajatukselle antoi varmasti kouluprojekti, jossa piti analysoida suomalaisia teollisuusyrityksiä muotoilun näkökulmasta. Minulle ja työparilleni napsahti Polar. En tiennyt Polarista paljoakaan ennen projektia ja on tunnustettava että projektin edetessäkään tietämys ja kiinnostus ei ollut paras mahdollinen. Nyt jälkeenpäin olen kuitenkin ottanut ahkerasti selvää asioista, kun olen yrittänyt pähkäillä, mikä olisi sopivin mittari itselleni. Jos jotain, tämä osoittaa miten tärkeää on henkilökohtainen kiinnostus käsillä olevaan projektiin - asioihin suhtautuu ihan erilaisella intohimolla ihan huomaamattaan.

Palailemisiin ja hyvää kevättä!