Tässä alan olla muutosta jo toipunut ja täytyy sanoa että on mukava olla taas täällä vähän pitempään. Olen samalla iloinen että pääsin eroon tuosta Siltamäen solukämpästä. Se ei ollut paha paikka asua lukukauden ajan mutta sanotaanko että on soluasunnoista varmaan viihtyisämpiäkin esimerkkejä. Kuten syksyllä kirjoitin, asunnon yleiskunto ei ollut häävi. Muovimattolattiat olivat erittäin kuluneet ja pysyvästi likaiset, kylpyhuoneen katto näytti homeiselta mustine pilkkuineen ja viemärit vetivät usein huonosti, joskus ei ollenkaan. Perusteellista siivousta ensisilmäykseltä tuskin huomasi. No ehkä sen ensimmäisen kun sinne muutin, silloin paikat olivat niin levällään ja likaiset kuin voi olla.
Muuttaessani minulla oli siellä kaksi suomalaista kämppistä. Molemmat muuttivat vuodenvaihteen kantturoilla pois, ja tilalle tuli kaksi ulkomaalaista kämppäkaveria. Ihan mukavia tyyppejä olivat sinänsä, mutta heillä tuntui olevan hieman erilainen käsitys siitä miten paikat pidetään siistinä. Itse kun olen sellainen joka nyt edes hieman välittää siitä etteivät paikat ole täynnä paskaa (vaikka ehkä aina ei siltä vaikuta varsinkin jos innostun askartelemaan), on vähän turhauttavaa elää sellaisten kanssa joille se on "ihan sama". Sellaiset pienet jutut kuten hellan pyyhkiminen ruuanlaittosessioiden jälkeen tuntuivat olevan ennenkuulumattomia. Toinen tykkäsi aika paljon käristää rasvassa jotain, ja koko hella oli aivan totaalisen kauheassa kunnossa hänen jäljiltään yleensä… Sitten kun itse halusit mennä siihen tekemään jotain niin kymmenisen minuuttia piti varata siihen että hinkkaat pinttyneet rasvatahrat pois, jotta viitsit laittaa omat kattilat siihen.
Virallisestihan vuokrasopimukseni loppuu 31. päivä tätä kuuta, mutta palautin jo avaimet lauantaina. Toivon tosiaan että viitsivät pitää yhteiset tilat siisteinä edes sen aikaa kunnes Hoasilta tullaan tarkastamaan siisteystilanne. Jätin tästä muistutukseksi lapun keittiön pöydälle - se kun en ole pelkästään minä kuka on vastuussa siivouskuluista jos sellaisia tulee, vaan kaikki asukkaat. Ehkä he tajuavat sen.
Se siitä kuitenkin. Siltamäki on yksi luku elämässäni joka tuli nyt valmiiksi. Katseet on jo suunnattu eteenpäin, kesäkuun ahkeraan kuntoiluun ja heinäkuussa alkavaan asepalvelukseen. Ehtinen ottaa kesäkuun myös lomailun kannalta vaikka joitain projektejakin on menossa.
Hello Hamina - how I've missed you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti